The Great Ocean Road

Päivää pitkästä aikaa! Täällä päässä ollut vähän teknisiä ongelmia, joten päivitykset ovat hieman takkuilleet :) Philip Islandilla puhelin pääsi kastumaan yöllä yllättäneen rankkasateen johdosta, joten nettiyhteydet katkesivat siihen. Vesi otti teltan haltuun, kuten Molo ja Hasardi ottaa lavan ja yleisönsä :D HAHA. Useiden korjausyritysten jälkeen, vikkelä pikkukiinalainen joutui viheltämään pelin poikki ja totesi että luuri on korjauskelvoton. NYYH! Onneksi M:n luuri pelasti tilanteen, ettei ihan ilman yhteyksiä olla oltu. Navigointitehtävät kuuluvat tästä edespäin siis kokonaan M:lle :)

Mutta asiaan...Pari päivää sitten italiaano ystävämme saapuivat vihdoin Melbourneen ja porukassa alettiin heti hieroa sotasuunnitelmia tuleville päiville. Me oltiin jo aikasemmin tutustuttu keskustaan, joten lähdettiin ammatilaisten ottein esittelemään "pikkukaupungin" kulmia bojille. Oltiin kuultu että jostakin päin löytyy AC/DC lane, eli pikkukatu joka on omistettu bändille. Pienen tutkailun jälkeen se löytykin, mutta oli SUURI pettymys, katu oli täynnä mainoksia ja esitteitä, ei graffitteja kuten toivottiin. Onneksi kulman takaa löytyi toinen samanlainen kaduntynkä, joka oli täysin tukotettu, mutta sotkun seassa oli oikeastikin todella upeita teoksia. Ei ihme, että tälläisiä saa tehdä ihan luvan kanssa.

 

Kuten aikaisemmin kirjoteltiin, me oltiin kaksistaan jo vähän kaavailtu reissua The Great Ocean Roadille, joka on about 300 km pitkä, kiemurainen rantatie etelärannikon vuorenrinteillä. Suunnitelma oli poikien mieleen, joten porukassa pakattiin auto, hankittiin tarvittavat pöperöt ja lähdettiin reissuun. Matkaan lähdettiin aamuvarhaisella ja koska navigointi puuttui, hankittiin tien varren infopisteestä tarvittavat kartat ja telttailupaikkojen sijainnit. Ensimmäinen pysähdys oli legendaarisella Bells Beachilla, jonka on kehuttu olevan yksi maailman parhaista surffipaikoista aaltojen ollessa kohallaan, myös Point Break leffan loppukohtaus on filmattu näissä maisemissa. Sää tai aallot eivät olleet kummoiset meidän saapuessa mestoille, joten päädyttiin napsimaan vain kuvia ja ihastelemaan maisemia.

Täältä suunnattiin kohti länttä, ihan rantaviivaa hipoen. Tie kiemurteli ylä- ja alamäkeen ja korvat paukkuivat paineesta. Päätettiin että yövytään Johanna nimisellä rannalla, jossa oli ilmainen leirintäalue. Se on noin 40 kilsaa ennen rantatien päänähtävyyttä Twelve Apostlesia, joten se tuntui olevan looginen paikka katkaista matka ja ottaa muutama raikas olut :D Matkalla kuitenkin pysähdeltiin ruokkimaan melkosen hätäsiä papukaijoja, bongailemaan villejä koaloita ja yhtä majakkaakin pällisteltiin tovin verran.

A koitti syödä yhtä niin toinen hyäkkäs kimppuun.

“It's so fluffy, I'm gonna die!”

Johannaan saavuttiin ilta-auringon saattelemana, mutta taivas näytti sen verran uhkaavalta, että varuiksi viriteltiin telttoihin sadesuojat ettei uutta tulvaa pääsisi sattumaan :) Auringon laskeuduttua aaltojen taakse sade sitten alkoi. Porukassa istuttiin ulkohuussien edessä katoksessa, nautittiin maltaista ja turistiin jonninjoutavia. Ei sekään ihan kauheeta ollut :D Tollon vielä nauratti, mutta hymy olis hyytynyt jos olis tienny mikä odotti 6 tunnin päästä! Yöllä kolmen aikaan herättiin molemma kauheaan vatsakipuun. (HERKIMMÄT SULKEKAA SILMÄT NYT :D) Molemmat rynnättiin vessoille ja ilotulitus alkoi. Roiskimisen ohessa M heitti myös pitkää sylkeä ja meno oli melkosen vallatonta. Puolentoistatunnin riemuinnan jälkeen kömmittiin takasin telttaan ja yritettiin selvitä loppuyöstä ilman keikan heittoa. A kävi vielä aamukuudelta täräyttämässä serenaadin joka päätti tämän sinffonian :D Toiset suuntasivat aamusurffeille toiset muihin hommiin HAHAHA... Ja kaikkia varmasti kiinnosti tämä kaikki tieto? Hyvä!

Synkät surffit Johannassa.

Aamulla sitten pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin katsomaan kahtatoista apostelia. Tässä kuvia paikasta, koska sanottavaa ei juurikaan ole, muutakuin että maisemat olivat HIENOT!

Maisemien ja pienen kokkailusession jälkeen suunnattiin takaisin kohti Melbournea. Edellisyön nukkumattomuus kieltämättä tuntui silmäluomissa, mutta muutaman energianjuoman voimin homma hoitui ilman vahinkoja. Loppumatkasta tuli vähän kiirekin, kun caravaani parkin ovet sulkeutuvat ysiltä ja meidän kamat olivat täällä säilytyksessä. Pienen ylinopeuden saattelemina kerettiin ajoissa perille ja täällä sitä nyt ollaan.
Tänään saattin varmistus että työtkin alkavat joulukuun lopulla / tammikuun alussa, mutta pidettäköön työnkuva vielä salassa teiltä, ketkä ette sitä vielä tiedä ;) sen verran hurjasta hommasta on kyse HÄHÄHHH!

Terkut sateisesta/aurinkoisesta/kylmästä/kuumasta/tuulisesta/myrskyisestä Melbournesta<3

- A&M