tiistai 4. syyskuuta 2012

LL '11 - KAIKKI

Tervehdys.

Nytkun päästiin näiden musavideoiden kanssa vauhtiin niin tässä olisi yksi lisää.

Ystävämme Joona kuvasi viimesyksynä artistille LL '11 (SINE IRA:n toinen puolikas) videota, mutta projekti jäi pahasti kesken. Juovuspäissämme Meripäivillä keskusteltiin asiasta ja minä lupauduin leikkaamaan videon kasaan.

Sunnuntaina sain kuvatut materiaalit hyppysiini ja siitäkös alkoi vimmattu pätkiminen ja biisin luuppaaminen. Parinpäivän pakerruksen jälkeen viteo olikin sitten kasassa ja tässä kyseinen pökäle olisi esiteltäväksi.

Katsokaa!

perjantai 31. elokuuta 2012

Musiikkia videolla

Pidemmät jorinat sikseen. Tässä video, joka kuvattiin lauvantaina häiden jälkeen (hätäisesti).

SINE IRA - EI KANNATA


tiistai 28. elokuuta 2012

Kuvauskeikkailuja

Morjens!

Eipä ole pariin viimiseen viikkoon tapahtunut mitään ihmeellistä mistä tänne olis viittinyt kirjoitella (tylsistytte vielä ja lopetatte lukemise :P). Töitä on tehty ja kotona on makailtu :D

Viime viikonloppuna A:lla oli hääkuvauskeikka, kun oikeat kuvaajat olivat vetäneet pystyyn ja jättäneet hääparin hätään. Niinpä A:n oli toimittavana pelastajana ja käytävä napsimassa kuvat onnellisesta parista.

Ei kyllä ole ihan mieluisimpia nuo keikat, kun paineet onnistumisen suhteen on melkoiset. Hääparille kun tämä on SE päivä ja kaiken ON pakko mennä nappiin. Kuviinkaan kun ei toista mahdollisuutta tule. Keikka meni kuitenkin kohtuullisen hyvin ja tässä muutama otos kyseisistä karkeloista.
















Illalla olikin sitten kesän viimeinen BUJASHAKA ja SINE IRA keikka meriniemessä. Tarkoituksena oli kuvata uutta musavideoita, mutta sattuneista syistä hommat meni jokseenkin mönkään. Keikalla mikit eivät tehneet yhteistyötä ja materiaalin taltioiminen jäi lyhyeksi. Katsotaan saako kortille jääneestä kuvamateriaalista leivottua mitään järkevää kasaan :D Viime videon jälkeen tässäkin oli pienoiset suorituspaineet HAHA

Eipä tässä sen kummempaa. Jatketaan talven odottelua!

- A&M

maanantai 13. elokuuta 2012

Karkuun karua kaupunkia

Näin se kesä alkaa olemaan pikkuhiljaa taputeltu ja syksy kolkuttelee ovella. Niinpä päätettiin, että tehdään nyt vielä jotakin hassunhauskaa, kunnes on aika muumioitua sisätiloihin. Pariskunta T&E kutsui meidät viikonlopuksi Heinolan huudeille mökkeilemään. Sehän kuullosti oikein hienolta suunnitelmalta. Tämä oli myös loistava mahdollisuus koeajaa uutta ostostamme muuallakin kuin kotinurkilla.

Pari postia sitten puhuimme ylläristä :) Noh tässä se sitten on. Taannoin mentiin autokaupoille etsimään M:lle käytettyä menopeliä, kun uusi työmaa on julkisten tavoittamattomissa. Jotenkin ihmeellisesti käveltiin ulos kaupasta uuden auton tarjous kourassa HEHEH. Muutaman päivän kuumeisen pähkäilyn jälkeen repäistiin ja ilmoitettiin liikkeeseen, että pistetäämpä autoa tilaukseen. Torstaina se sitten saapui. Perhoset vatsassa pörräten lähdettiin hakemaan autoa ja hieman kieltämättä mietitytti, että tehtiinkö oikea päätös, UUSI AUTO?! Ensimmäisen 5 sekunnin ajon jälkeen asia oli selvä, TEHTIIN! Osto rapulaa ei tästä tullut, joten asiahan on harvinaisen kunnossa :P Auto ei ole mikään tilaihme, mutta eipä tässä ole sellaiselle tarvettakaan :) Rivakasti se liikkuu ja kulkee ku juna raiteilla ;)

Kuva: Lehtoauto Kotka



Mutta palataanpa takaisin asiaan, eli viime viikonloppuun. Lauvantai aamuna hypättiin pooloon ja suunnattiin kohti Heinolaa. Suunnitelma ei ollut mitenkään spesiaali, tarkoituksena oli syödä, juoda, saunoa, uida ja relaxoitua. Eli mistään vaikeasta suorittamisesta ei ollut kyse :D 

Perillä sihautettiin auki sihijuomat ja tutkittiin paikat, tämä kun oli meidän ensimmäinen vierailu kyseisellä tilalla. (Kamera)Laukut kun oli purettu, suuntasi A vanhana sienikoirana T:n kanssa metsään etsimään kanttiksia ja naiset hoitivat mustikoiden poimimisen. Vartissa oli korit täynnä, ei siis ole valetta, että luvassa on supersienisyksy :D

Kokkailun jälkeen ilta vierähti suunnitellusti ja päättyi jokseenkin aikuistenjuomia nauttien. Kyllä tuo aina kaupungissa kärvistelyn voittaa. Sunnuntai ja kotiin lähtö saapui totutusti liian nopeasti :)

Ruokaa pitää vielä muutamalla sanalla kehua. E:n isän kaatama hirvi oli makuhermoja hivelevän mehukasta. Omapoimimat kanttarellit, sipulissa ja kermassa meinasivat poksauttaa tajunnan kankaalle. Tohon kylkeen kun löi vielä tuoreen salaatin ja grillatut pekoni-tuorejuusto-herkkusienet, niin siinähän oli kasassa sellainen setti, että parempaa saa hakea :D Itseasiassa nyt tuli sitten nälkä tätä kirjottaessa HAHHA!

Metsän aarteita. 
T johtaa toimintaa.
Saaliit.
Savupöntöt.
POF!
Maja metsässä.
Ärjyy sibalii :D
T flambeeraa hirveä. 
Tytöt ilta-auringossa vilvottelemassa.

Jospa sitä näillä eväillä selvittäisiin taas tulevasta viikosta.

- A&M

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Rippiläinen

Moikka!

Kerrotaanpas vähän meidän edesmenneestä viikonlopusta, ennen kuin uusi astuu voimaan. Perjantaina töiden jälkeen pakattiin juhlakampetta kassiin ja hypättiin A:n porukoiden kyytiin, määränpäänämme Espoo. Siellähän asustelee A:n isosisko suurperheineen, johon kuuluu aviomies, rippi-ikäinen tytär, pienempi, mutta sitäkin vahvempi pikkuveli, Rudi mäyräkoira, ikäloppu Puppis-mirri, ruotsalaiseksikin haukuttu Siiri-kisu sekä kaksi rot...eiku gerbiiliä, joidenka nimeä emme muista. AINIIN ja sillointällöntoisinaan vieraileva ottolapsi, nimeltään Otto, tämäkin kissa. HUH, siellä talossa riittää rakkautta!

Se niistä alkupölinöistä ja esittelyistä, mennään asiaan. Toden totta, aika menee nopeasti, jopa niinkin nopeasti että A alkaa huomaavansa tulla vanhaksi parhaimpaan ikäänsä, koska oma enotettava pääsee RIPILLE! Justhan se synty. Valitettavasti se vasta sylissä pidelty pieni tyttö meni ja kasvoi äidistään ja enostaan yli. Se on kai merkki siitä, että vuodet vierii. Tosiasiat on kohdattava ja ne asiat tallentui tietenkin kameralle, joten tässäpäs juhlien tunnelmaa teille hyvät lukijat.

             Juhla-Kettu. Ja epäilijöille tiedoksi, alta löytyy kyllä rimpsikat.



Kirkossa oli kivaa :)

Perhepotretti. 


Ylpeät isovanhemmat.
Sampat jäissä.
Kummipoika.

Juhlien jälkeen oli kaikilla niskat jumissa.
Anoppi testaa miniän sormikoukkutaidot.

Otto-kissa tuli eriparisilmien kanssa kylään.
Rudi!
Ruokaa oli niin paljon, että suositeltu päivän energiamäärä triplaantui, vähintään. Minkäs teet kun jokainen ruokalaji maistuu taivaallisen hyvältä ja jokaista tekisi mieli ottaa lisää jatkuvalla syötöllä. Sunnuntaina palasimmekin kotiin liian hyvin ravittuina, mutta oikein iloisella mielellä, sillä viikonloppu tuntui pitkästä aikaa erilaiselta verrattuna perus "kotka-mitätehään-ai terassille-pizzankautta-kotiin"- viikonloppuun. Iso kiitos ja kumarrus Espoon porukalle mielekkäästä viikonlopusta ja juhlista! Seuraavan kerran syödäänkin sitten yhtä hyvin parin vuoden päästä, kun pikku-A suorittaa samat 10- käskyä kuin siskonsa nyt! :-)

Täällä sitä eletään harmaata arkea ja odotellaan milloin lehdet alkavat putoilla puista. Jännä kyllä, vaikka syksy kolkuttelee jo kovaa vauhtia ovelle, ei KAMALAA hinkua takaisin lämpimään ole (paitsi reissukuvia selaillessa). Itseasiassa molempien suusta on kuulunut lause "ihan kiva toisaalta kun syksy ja talvi tulee...". Saas nähä ollaanko samaa mieltä asiasta enää tammikuussa kun paukkupakkaset alkaa ja autonikkunoista ei jää lähde sitten millään. NÄÄH, nautitaan nyt kun viimevuonna jäimme kaikesta tuosta ilosta paitsi ;-)

- A&M

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Kotkan Veripäivät

Hellurei!

Nyt se kesä on sitten ohi näin Kotkalaisella mitta-asteikolla mitattuna. Meripäivät nimittäin tuli ja terveys meni. Uskomatonta on, että koko kesä on ollu täyttä kuraa, mutta sitten kun nämä sikajuhlat starttaa niin kelit on noin yhekskytyheksän prosenttisesti aina kohillaan. Jotaa magiaa tässä kyl on :-)

Kaupunki täyttyi jo torstaina juhlijoista, mutta meillähän oli molemmilla vielä perjantaina duunia, joten päätettiin jäädä suosiolla kotiin...kaikki tiedätte sen "lähtää yhille" kirouksen. Sen verran laiskoja oltiin ettei menty edes paraatia kattomaan. Oltiin vähä tärkeimmillä bisneksillä nimittäin :) Uskoisin että seuraavassa postissa odottaakin sitten aikamoinen ylläri HEHHEE!

Perjantaina töitten jälkeen oli sitten aika vaihtaa vapaalle ja suunnata muiden iloisten juhlijoiden joukkoon. A:lle oli napsahtanut pieni kuvausnakki Arto Tolsa areenalta, missä pelattiin huikea legendojen kohtaaminen KTP ARC - PEKA. Kentällä kohtasivat "nappulaliigasta" tutut kaverukset ja meno oli rennon rempseää. A:ta ei tuo kuvailu kuitenkaan suuremmin napannut, vaan alkuräpsyjen jälkeen joutui poistumaan muiden katsojien sekaan aurinkokatsomoon :-D







Kepardi kaikkesa antaneena :D
M taas pääsi vuorostaan suuntaamaan ulos parhaan ystävänsä E:n kanssa piiitkästä aikaa. Ilta vietettiinkin tiivisti kylki kyljessä maailmaa parantaen ja Kotkan katuja tallaillen. Harvinaista herkkua!
:-)

Matsin jälkeen A otti suunnan kohti puistoa mistä löytyi kaikki tutut ja vähemmän tutut. Eipä tuo kuvailu sielläkään päällimmäisenä ollut mielessä kun kurkkua kuivasi rankan työviikon jälkeen melkolailla. Illan hämärtyessä kamerat laitettiin parempaan jemmaan ja keskityttiin olennaiseen.





Lauvantai valkeni melkoisen hedarin kynsissä. Tälle päivälle oli kaksi vaihtoehtoa, joko Vaakku-volley tai Meripäivä Skate. Hitaasta toimintakyvystä johtuen lähtö venyi ja vanui, joten Erkan- tulisten jälkeen päätettiin vain suunnata puistolaan ramppien varjoon. Päivä oli kuumaakin kuumempi ja tuntui ihan uskomattomalta, että tälläisen kesän jälkeen kelit voi olla kotkalaisten vuoden tärkeimpänä päivänä tätä tasoa. Iso peukku Juha Föörille!

Kisat voitti Mr. Joku, onnea! Me poistuimme hyvissä ajoin kauppaan täydentämään varastoja ja suunnattiin takaisin edellispäivän näyttämölle, eli isoon puistoon. Meno oli taattua Meripäivälaatua ja porukkaa oli kertynyt ryypylle ihan kohtalaisen paljon. M ei kuitenkaan ollut pelikunnossa ja pään sisässä asuva marsu ja pyörrytys alkoi kapinoimaan vastaan. M joutui poistumaan kotiin huilimaan :-/ Tämä ei valitettavasti pysäyttänyt vauhtiin päässyttä A:ta. Meno oli sen verran lennokasta, että siipiä ei vain sopinut katkoa.
Yleisöä riitti.



Karhu kaadettu!
Kävi sääliks lauvantaina hurjassa kuumuudessa ahertava kentänhoitaja. Pitihän sille tarjota olutta.. Ei ottanu.
A:n vanhemmat olivat myöskin lähteneet rilluttelemaan ja treffit sovittiin Meripäiväalueelle yhteen niistä monista räkäisistä teltoista ja tämän teltan vieressä oli iso benjihyppynosturi. A:n äiti totesi että hyppäisi jos voisi, mutta rikkinäinen selkä ei anna enää periksi ja tämän jälkeen jatkoi että A:n oli lähdettävä tekemään loikka hänen puolestaan. HEP! Eihän siinä mitään, lähetäänpä hyppäämään. Tunnin jonotuksen jälkeen oli A:n vuoro. Yhtään valehtelematta puntti ei tutissut ollenkaan, liekö syy muutaman rohkaisevan ryypyn vai missä vika :-) Nosturi veti korin 70 metriin, josta näkymät olivat muikeat juhlivan Kotkan yllä. Tuuli keinutti koria. Reunalle astuminen tuntui todella oudolta, jotenkin ihan unelta. Jaloissa oli kiinni pelkkä kuminauha ja maa näytti olevan toooodella kaukana. A kysyi korin kuljettajalta saisiko tehdä voltin, johon tuli selvä vastaus ET! Noh eipä siinä sitten muuta ku MORJES! A kaatui kohti maata. Korvissa suhisi ja pudotus tuntui, ettei se lopu koskaan. Yhtäkkiä naru alkoi kiristyä ja venyä kunnes sitä sitten lähdettiinkin vastakkaiseen suuntaan :D Fiilis oli uskomaton! Taisi joku huutokin päästä kurkusta :-D Jos teillä on mahis tehdä tämä, TEHKÄÄ SE!

Meripäivät tuli ja onneksi meni. Onhan se omalla tavallaan haikeaa, koska nyt tietää että se syksy on kohta ovella. Toisaalta sitä syksyä ja jopa talvea odottaa, kun viimevuotinen paleltuminen ja lumentulo jäi meiltä väliin. Mutta jätetäänpäs tämä kylmien ilmojen manailu vielä sikseen ja nautitaan näistä hikikarpaloista nenän päällä vielä kun voidaan! :-)

- A&M