Fraser Island

Aamumme starttasi tänään hyvissä ajoin, elikkäs noin puol seiskalta ponkastiin petistä ylös. Bussi nappas meidät kyytiin hostellilta ja kuskas satamaan. Siellä loikattiin lautan kyytiin ja otettiin kurssi kohti Fraser Islandia. Kovasti yritettiin kiikaroida delfiinejä ja valaita, kun niitä kuulema reitillä on aikaisempina päivinä näkynyt. Meidän tuurilla niitä ei tietenkään sattunut näköpiiriin. Saarella porukka jaettiin omiin ryhmiin, sen mukaan mitä kukakin oli bookannut päivän ohjelmaksi. Meidät sullottiin tällaiseen peltipurkkiin, joka oli tupatentäynnä ihmisiä ja ihmisen olosia otuksia. Heti kättelyssä kävi selväks, että meidän sitimaasturilla ei ois ollu mitään asiaa näille teille. Tiet muistutti enemmänki rantahietikkoo, kun mitään ajokelposta tietä.

Päivän ohjelmassa oli kuus eri pysähdystä, joista yks oli ruokailu ja loput jonkin sortin nähtävyyksiä. Ensimmäisenä stopattiin Eli Creekille. Se on makeavesijoki, joka virtaa viidakosta mereen. Siellä sitten kahlailtiin melkosen viileässä vedessä, joka on niin puhdasta, että sitä pystyy jopa juomaan (ei juotu ohi kelluneiden penskojen ja vanhusten takia :)).

Seuraava pysäkki oli The Maheno Shipwreck. Laivan tarina lyhyesti: Se oli alunperin 1905-vuonna rakennettu Australialainen sotalaiva, joka jäi kuitenkin tekniikaltaan vanhaksi. vuonna-1935 Japanilainen liikemies osti sen ja meinas pistää sen romuksiraudaksi. Laiva piti kuitenkin ensin hinata Melbournesta Japaniin. Helpottaakseen hinausta, laivasta irroitettiin moottorit ja potkurit. Hinauksen aikana, kohalle sattui melkosen rankka sykloonimyrsky, jonka seurauksena hinausköysin lävähti poikki. Laiva ajautu merivirtojen mukana Fraserille ja jumittui rantahietikkoon. Japsut yritti muutaman kerran sietä sieltä saada irti, kuitenkin ilman tulosta. Tämän jälkeen ne hylkäs laivan ja siellä sen rippeet on edelleen. Jenkitkin yritti pommittaa laivan raatoa harjoitusmielessä, mutta eihän ne torvelot mihinkää osuneet. Laiva on ruostunut rannalla jo lähes 85 vuotta ja sen se on näkönenkin.

Kolmas stoppi oli mitäänsanomaton kallio nimeltä Coloured Sands. Se muodostuu erivärisistä mineraaleista. Kohde ei ollu kovinkaan valokuvauksellinen, joten jos haluette nähdä kuvia, niin KVG! :D

Tässä vaiheessa kello näytti jo puolta päivää ja vatsassa kurni isonälkä. Kurvailtiin rannan hiekkamotaria pitkin lounaspaikkaan, jossa odotti seisovapöytä. Ruokia ei voida kehua, mutta ei kyllä haukkuakkaan. Viinejä ja oluita ei näkynyt eikä kuulunut, mutta pöydässä komeili juomahinnasto! Perskele mitä kusetusta. All inclusive my ASS!

Yltiöpäisen mässäilyn jälkeen jatkettiin matkaa kohti Central Station Rainforestia. Tässä vaiheessa oli jo sen verran hiki ja luvattu uimareissu kuumotteli ajatuksissa, niin oppaan sepustukset bambumajoista ja muinaispalmuista ei oikein uponneet, joten päädyimme kuvailemaan pusikoita, kukkia ja toistemme tylsistyneitä ilmeitä.

VIHDOIN JA VIIMEIN se koitti, päivän kohokohta! Suunnattiin Lake McKenzielle, eli hemmetin kirkkaalle järvelle keskellä viidakkoo. Opas ties kertoo, että vesi on lievästi hapanta, järven hiekka-aineksen takia, joten hiekan hierominen iholle toimii samoin tavoin kun kuorintavoide. Siellä sitä sitten puljattiin ja hierottiin hiekkaa pitkin roppaa :D Yhellä uintikerralla lähtee kuulemma yli 10 vuotta pärstästä pois, joten tässä on aika kaivaa leikkiautot ja barbinuket esiin, hehheh.

Kuorinnat menossa..

Viissataa kiloo nousee helposti.

Pieni on pää isossa ruumiissa.

 

Kokovartalokuorinta A'la A :D

Reissu ei ihan täyttänyt meidän odotuksia (mitkä oli vissiin liian suuret), mutta mukava päivä oli kaikenkaikkiaan :) Tällaisen samanlaisen tourin vois muokata nuorille reissaajille, jotka ei välttämättä jaksa kierrellä ja kuunnella jokaista muistomerkkiä läpi. Enemmän toimintaa, vähemmän puhetta :D Täytyy oma firma laittaa pystyyn tänne ja pistää ajatukset teoiksi.

Kiitos ja kumarrus tästä päivästä. Huomenna matkamme jatkuu jälleen, vielä ylemmäs Aussilaa. Tavoitteena olis sellanen 11 tunnin ajomatka, mutta katotaan miten pitkälle pakarat kestää...tai yllättääkö pimeys.

- A&M