Korallimeri ja Suuri Valliriutta

Kerrotaan eka tarina ja sitte saatte katella kuvia, sillä niitähän riittää :D

Eilen tuli todistetuksi, että myös tälläpuolen maapalloa valkoviini aiheuttaa pientä tykytystä ohimoilla. Saattaa olla että lipsahti muutama lasi liikaa toisesta tonikasta :D Noh, mutta kuitenkin,  eilen illalla darrapäissämmen todettiin, että "helvata sentään, kerran sitä eletään ja ehkä kerran sitä täälläkin ollaan", joten mentiin ja varattiin venematka snorklausreissulle suureelle valliriutalle.  Lähtö oli tänään aamulla varttia vaille yheksän ja molemmat oltiin ylhäällä jo seitsemän jälkeen. Aamupaloittelun ja pienen freesauksen jälkeen loikattiin bussiin, joka kuljetti meidät läheisen loma- resortin rantaan.  Siellä odotteli melkosen miehekkään näköiset kumiveneet, joissa oli perässä vaivaset 500 heppaa. Pienen odottelun jälkeen porukka pakattiin veneisiin, ja matka alkoi. Turvallisuusohjeiden jälkeen kuski murjasi vitsin "those 500hp in the blenders don't mean how much horsepower we got, it means that how many peaces you'll end up if you fall during the ride" ja menohan oli sen mukasta. Satamasta irtoamisen jälkeen kaveri löi kaasun pohjaan ja sitten se oli menoo! Kahentonnin kumivene + se viissataa hepppaa = 45-50 solmua "JIIIIHAAAA!" Vene pomppi ja hyppi jokasesta vastaan tulleesta aallosta ja alaselkä huus hoosiaannaa :D me tottakai valittiin etupenkin paikat, maksimoidaksemme niskakivut ja muut kolotukset, rynkytys nimittäin oli oikamoista :D

Ekaks parkkeerattiin vene pienen saaren, nimeltä Black Isandin eteen. Porukka kiskas todella trendikkäät ja kuumat stinger-suitit niskaan (tässä kuussa alko kaikenlaisten polttavien ja tappavien meduusointen uiskentelu kyseisillä vesille, joten puku oli suositeltava turva) ja syöksyttiin veteen. M oli ensimmäistä kertaa snorklailuhommissa, joten puntti tutis hieman hetkosen aikaa veteen pääsyn jälkeen. Jutun juoni löyty kuitenkin nopeasti ja hommahan oli ihan "peace of gay". Merenpohja oli kyl ihan uskomaton näky, eriväriset korallit heilu merivirtojen voimasta ja kalat poukkoili pitkin poikin. Puolen tunnin sukeltelun jäleen, A spottasi turtleksen uimasta pitkin pohjaa. Räpylät jalas oli helppo sukeltaa about 4 metrin syvyyteen räiskimää kuvia vanhasta veijarista.

A: "Melkosen uskomaton kokemus sukeltaa keskellä merta ehkä satoi vuosii vanhan kilpparin kanssa, ja koskettaa sen kuorta ku se lipuu hiljallee eteenpäin kohti pimeyttä"

M: "Tää päivä on ollu ehkä paras päivä minun elämässä! Oon päässy tuntemaan ihan uusia fiiliksiä, oppinu snorklaamaan ja tuntenu miltä 500hp tuntuu ropassa :D Ihan uskomattoman päivä! Snorklaaminen oli niin siistiä ja tuun varmasti kokeilemaan sitä vielä joskus uudelleen. Merenpohja oli uskomattoman kaunis, ei sitä voi edes sanoin kuvailla. Kalat vähän pelotti alkuun, kun ne tosissaan tuli niin iholle, mutta siihen tottu nopeesti. Oli kyllä rahan arvonen juttu ja oon onnellinen, että tallanen mahollisuus saatiin, KIITOS! :)"

45 minuutin jälkeen hypättiin takasin paattiin ja suunnattiin nokka kohti uutta snorklauspaikkaa. Siellä luvattiin vedessä olevan meidän kokoisia veijareita. Matkalla ohitettiin saari, jonka kärjessä kuski löi liinat kiinni ja osoitti laivan peräosaan. Siellä loikki neljä delffiiniä. Onneks oli kamera hollilla ja mukaan tarttu hassunhauska kuva yhdestä mokomasta.

Toinen snorklauspaikka ei pettänyt odotuksia. Heti paikalle saavuttuamme pohjassa näky ISO möllykkä. Salamana kiskastiin vermeet niskaan ja syöksyttiin veteen. Veneen opas visko kuivamuonaa perään ja siitähän kalat innostu. Keltasiniset pikkukalat poukkoili päin uimalaseja ja tuntu että niit oli jokapuolella. Yks vähä isompi paskianen jopa hyökkäili jalkoihin kiinni :) Onneks näil eijo hampaita. Nää kalat oli kuitenkin ihan pikkusia siihen verrattuna mikä vaani veneen alla, ihan pohjan tuntumassa. Se ku haisto ruuan ja tuli pintaan ni meinas mennä merivesi väärään kurkkuun. Täysin kirkkaan sininen, pallo-otsanen ja ihmisen kokonen otus pulpahti pintaan ja alko napsimaan ruokaa pikkukalojen edestä. Onneks se oli melkosen flegmaattinen liikkeissään, siin ois voinu olla nimittäin pienet ainekset paniikkiin, jos se ois alkanu hyökkäilemään jalkoihin kiinni :D Täälläkin puljattiin 45 minuuttia, jonka jälkeen nostettiin ankkuri ja suunnattiin huilimaan kohti valkosia rantoja.

Hurjan ja melkosen töyssysen puoltuntisen jälkeen saavuttiin Withsunday Islandille. Saaren rannat ku avautu eteen, niin leuat meinas loksahtaa paikaltaan. Kirkkaan siniset vedet oli vielä kirkkaampia ja valkoset hiekkarannat valkosempia kun koskaan. Ensimmäiset fiilikset oli, että nyt ollaan paratiisissa. Joku tokas "We are in Heaven!". Kuski karautti paatin rantahiekkaan ja porukka loikkas ulos veneestä.
Oppaamme heilu rannalla kananjalka kädessä ja vihelteli kohti taivasta. Aluks ihmeteltiin että mikäs vitsi tää nyt on? Opas huus että vuoren päällä asuu sen kaveri, KOTKA! Taivaalla pyöri vaan raakkuvia lokkeja, kunnes jostakin ilmesty iso musta hahmo, ja kotkahan se oli! Kaveri nakkas kananjalan ilmaan ja lokki perkele nappas sen. Tää pelihän ei vedelly ja kotka pisti lokinrutkun runtuun ja vei mikä sille kuulu :D Seuraavaks paineltiin eristyksiin jääneelle vesilammikolle. Opas käski kaikkia olemaa hiljaa ja seuraavaks juoksemaan kohti edessä ollutta vettä. Siellä oli tuhansia ja tuhansia rapuja, jotka koitti paniikissa päästä pakoon ku 12 henkee säntäs niitä kohti. Nää oli sellasia pikkusia rantarapuja, eikä niillä ollu ees saksia. Rumii ne kuitenki oli! Matka jatku sademetsään, missä ei ollu satanu tippaakaan vettä viimiseen 5 kuukauteen (Aikamoinen sademetsä). Polku johti vuorenpäälle, mistä avautu aikamoiset näkymät rannalle ja merelle HUH HUH! Poseerausten jälkeen paineltiin takasin rannalle, pienen oikopolun kautta, eli suoraan pusikoiden läpi. Veneellä odotti lounas, joka nautittiin rantahiekassa. Harvoin sitä tälläsessä maisemassa tulee ruokaa ruokaa nassuun äpöstettyä. Ruokailun jälkeen oli aika suunnata nokka takaisin kohti Airlie Beachia :( nyyh.

Päivä tuntu viuhahtaneen ohi melkosella vauhilla, jatkuvan äksönin siivittämänä. Kotimatkalla aurinkoki alko pikkuhiljaa laskemaan, musiikki soi taustalla ja fiilis oli jotenkin raukeen haikea. Takana oli ihan loistava päivä, jonka ei ois halunnu loppuvan, mutta oli kaikesta melko väsyny ja halus jo huilimaan. Lopussa odotti kuitenkin vielä pien ylläri. Satamaa hitaasti lähestyttäessä, kuski lätkäs yhtäkkiä kaasun pohjaan ja kieputti meitä ympäriämpäri ku märkää rättiä. Meno oli hauskempaa ku Linnanmäellä konsanaa, paskatki meinas tulla housuun, kun kaasupohjassa suunnattiin kohti aallonmurtajaa ja viimehetkellä vedettiin uukkari :D

Tätä ei voi kun suositella ihan jokaselle, joka tulee Airlie Beachille. Ocean Rafting on lafkan nimi ja hinnat todellakin kohillaan, jos miettii, mitä heillä on tarjota.

Potkupuku päälle ja menoks.

Vanhus sukeltaa pitkin pohjaa.

M ja sen kaverit.

Big Blue.

Pomppaava delffari.

Kotka antaa runtuu lokeille.

Kourallinen rapumiehii.

Lokeillekki vähä murkinaa.

Linssi kädes meres..?

Rannalla voi vaikka breikkaa ajankuluks.

Kilpailijan 225+225, ei pärjänny sitte millään :P

Kotimatkalta.

Vielä itteemme toistaen; UPEETA MAHTAVAA! Ikuinen muisto jäi tästä päivästä! :)

- A&M