Uluru, Kata Tjuta National Park ja Kings Canyon

No heipsanssaa pitkästä aikaa! :)

Tällä hetkellä ollaan Port Augustassa, rannikon tuntumassa. Kilometrejä mittariin tuli lisää eilen niinkin paljo kun 1200, energiajuomia kuluu :D Outback seikkailu saatiin päätökseen ja kuten ehkä voitte arvata, 4 päivän retki ei sujunut aivan mutkitta. Seuraavaksi puretaan tapahtumat monien kuvien voimin :)

Erämaan tähet ja ohi kiitävä road train.

Päivä 1.

Matka alkoi aamuvarhaisella siinä seiskan hujakoissa. Kaikki tarvittava oli hankittu jo etukäteen, joten päästiin suoraan tienpäälle. Määränpäänä oli Uluru ja siellä sijaitseva Ayers Rock. Lippu kansallispuistoon maksoi 25$ per lärvä ja se sisälsi kolmen päivän rajattoman liikkumisen alueella. Kansallispuisto on aboriginaalien maata ja toiminta siellä melko rajoitettua. Vanhempi opas suositteli, että ei yövytä alueella, sillä kiinni jäädessä siitä seuraa 10 000$ sakko. On ihan asiallista kunnioittaa alkuperäisasukkaiden yksityisyyttä, sillä eihän meistäkään kukaan halua että takapihallamme heilutaan telttojen kanssa. Ayers Rock saavutettiin reilun viiden tunnin huristelun jälkeen. Kun "Kivi" alkoi näkyä horistontissa, alkoi porukkakin pikkuhiljaa heräillä autossa, näky oli sen verran mahtava. On jotenkin uskomatonta, että keskellä erämaata on yhtäkkiä helvetillinen kivenmurikka :D

 

Kivelle pääsee normaalisti myös kiipeämään, mutta meidän huonoksi onneksi ilma oli melkoisen kuuma +40c, joten sinne meno oli sakon uhalla kielletty (ehkä hyvä niin). Osa porukasta päätti kiertää koko kiven (12.5km) ja osalle porukasta kuumuus oli liikaa, joten he päättivät lähteä jäätelön hakuun. Onneksi puolessa välissä kierrosta tuli pieni sadekuuro, muuten olis saattanu naama sulaa ja aivot kiehua, sen verran pätsi koko paikka oli. Myös 0.5l vettä, mitä oli varattu mukaan, loppui ensimmäisten 10 metrin aikana, joten meno oli senkin suhteen aika raastavaa :)

Ufomiehen naama kalliossa?

Suuri päänuppi?

A: Kaikenkaikkiaan Ayers Rock oli ihan OK kokemus, miinuksena tietenkin se, että huippu jäi näkemättä. Kierroksella tehty pienehkö kivelle kiipeys ja siitä saatu 5500$ sakkouhkaus lisäsi jännitystä :D


M: Paikka ei ollu minun mielestä kovinkaan kummonen, se oli vaan yks hemmetin iso kivi, mitä jokainen kattoa toljotti. Paikan historia ja muinoin kivellä tapahtuneet rituaalit tosin kiehto kovasti. Ei jotenki osaa kuvitella, että tuolla on joskus joku asunu...

Melkein 5 tunnin ihmettelyn jälkeen hypättiin autoihin ja suunnattiin sunset view parkkipaikalle. Siellä ihasteltiin viimeisissä auringonsäteissä kylpevää Ayers Rockia ja näky oli kieltämättä ihan kiva.

Liian monien valokuvien jälkeen suunnattiin ilmaiselle teltta-alueelle, joka oli kansallispuiston ulkopuolella.  Siellä suihkuteltiin torakoiden ja muiden öttismönkijäisten seassa, yksi emukin koitti tehdä lähempää tuttavuutta :D

Sama emu koitti aamulla syödä auton aamupalaks..

Päivä 2.

Tämän päivän ohjelmassa oli lisää kivien tujjottelua. Edellisenä iltana toisesta autosta oli puhjennut takarengas ja matkan alkaessa he totesivat, että kaikki ei ole autossa kunnossa. Tässä vaiheessa vähän arvailtiin, että nyt saattaa tulla mutkia matkaan :D Suuntana oli Kata Tjuta National park ja siellä sijaitseva Mount Olga.

Kaikki oli eilisestä vähän puuduksissa, joten kivi ei sykäyttänyt ihan samalla tavalla. Kuuma kelikin (+38c) antoi oman lisämausteen tallailuun. Tälläkin kivellä liikkuminen oli rajoitettu kuumuuden takia, ja me päästiin vain ensimmäiselle look outille, joka oli nimeltään Valley Of Winds. Paikka yllätti eilisen jäkeen kauneudellaan ja näkymät oli melkoisen maukkaat. Kuvat olkoon tästä todisteena <3

Tuuletkin vaikeni tän ninjan edessä!

Täältä etapin OLI tarkoitus jatkua suoraan Kings Canyonille, jonne matkaa oli about 300km. Toisessa autossa ollut vika paikannettiin ja todettiin, että se johtui kierosta vararenkaasta. Tiet ovat tuolla sen verran huonot, että ilman kunnolista rengasta ei matkaa uskaltanut jatkaa. Näinpä ohjelmassa oli uuden renkaan hankinta, ja sehän löytyikin samasta paikasta missä oltiin edellinen yö vietetty. Rengas alle ja matka jatkui, kunnes.....PUPUM! 10 kilsan jälkeen "uusi" rengas RÄJÄHTI! Ei muuta kuin vanha kiero rengas alle ja takaisin huoltsikalle, missä huomattiin, että jäähdyttimen nesteetkin olivat tulleet pihalle :D Huoltsikka oli tietenkin jo tässä vaiheessa kiinni, joten ei auttanut kuin yöpyä täällä toinenkin yö. HUOH!

PUM!

Tuttu näky :)

M: Kyllä siinä vaiheessa alko jo pikkuhiljaa huokailuttamaan se ainainen pysähtely ja sen vanhan autonromun korjailu. Me kun oltiin satsattu sellaseen autoon, millä ei tuu ongelmia ja nyt sitte kuitenkin menee turhaa aikaa toisten autonvikojen toljotteluun. Voin olla hirvee ja itsekäs ihminen ku näin sanon, mutta perhana rehellistä väkkeehän tässä ollaan!


Päivä 3.

Aamulla jatkettiin siitä, mihin eilen jäättin. Eli ihmetetiin, pyörittiin ympyrää ja mitään ei tuntunut oikein tapahtuvan. Porukka joko käärii sätkiä, jorisee joutavia tai muutenvaan häröilee ympäriinsä :D A keksi nähneensä tienvarressa hylätäyn auton, joten lähdettiin sieltä etsimään uusia renkaita. Autossa olikin melkein tulenuudet nagit alla, mutta vanteet oli TIETENKIN väärät! Täällä tienvarret on täynnä hylättyjä menopelejä, koska niiden vieminen takaisin sivistyksen pariin maksaa toista tuhatta ja monella ei ole siihen varaa joten autot mätänee tien varsilla. Huoltsikalta kerrottiin, että iltapettä homma ei onnistu kuitenkaan. Ihmeenkaupalla renkaat saatiin kuitenkin kuntoon ja matka jatkui kohti Kings Canyonia. Vuotava jäähdyttäjä kuumotteli hieman takaraivossa, mutta sen murehtiminen jätettiin huomiselle. Auringonlaskun jälkeen saavuttiin perille, syötiin vattat täyteen ja kömmittiin nukkumaan.

Erämaassa jytisee.

Päivä 4.

Sateisen ja viileähkön yön jälkeen pakattiin kamat ja suunnattiin autokorjaamolle, missä paikallinen mekaanikko vilkasi romua. Hänen mielestään se oli ihan ok kunnossa, joten oli turvallista jatkaa matkaa. Kaikki huokastiin helpotuksesta, koska ongelmia ja hidasteita oli ollut jo ihan tarpeeks.
Kings Canyonin juurelle saavuttiin puolen päivän aikaan ja kuumuus oli tietenkin huipussaan. Fiksuina ja vähemmän viksuina tyyppeinä, lähettiin patikoimaan 6,5km vuoristoon... Reitti alko todella lepposasti, kun heti ensimmäisenä vastassa oli pystysuora nousu vuorten päälle. Hetken päästä maastoon kuitenki tottui ja näkymätkin alko olla sen verran huikeet, että kapuaminen ei tuntunut enää missään. Eteenpäin talsiessa, ei koskaan tiennyt mitä seuraavan kummun takana odottaa. Kaikki poukkoili ympäriinsä innoissaan ja hamusi eteen avautuvaa näkymää mieliinsä ja kameroihinsa. Kuvista varmasti pystytte vähän ymmärtämään tunnetta, mikä oli toistasataa metriä korkean kallion reunalla seistessä :) USKOMATON!<3

Lämmintä luvassa.

Puolessa matkassa patikointia törmättiin kallioiden välissä kanjonissa olevaan pieneen lampeen, joka sadekautena täyttyessään syöksyy vesiputouksena alas laaksoon. A säntäsi hurjana vesihirmuna suoraatietä uimaan, jonka jälkeen joku heitti kysymyksen "onkohan siellä krokotiilejä?" EIPÄ ONNEKS OLLU! :D Osa porukasta uskaltautu myös vähän virkistäytymään ihanan viileeseen veteen :)

Aasia-Eurooppa-USA-Eurooppa-Aasia-Eurooppa-Aasia-Austraalia. RESPECT R.I.P

Loppumatkasta alko jokaista vähän puuduttamaan samannäköset kivet ja osalla kengätkin oli hangannut jalat verille. Perille päästessä fiilikset oli kuitenkin hyvät ja mieli raukee. Pikku snäksit ja kahvit kruunas koko setin :)

Kävelyn jälet :D

Jos näistä viimepäivinä kierretyistä nähtävyyksistä jotakin pitää suositella, niin se on tämä viimeinen EHDOTTOMASTI! Outbackille kannattaa tulla jo pelkästään Kings Canyonin takia. Sadekaudella paikka on varmasti vielä upeampi vesiputouksien ja virtaavien jokien kanssa.

Virtaava joki.

Maalisuoralla.

Matka takaisin Alice Springsiin alkoi auringon uhkaavasti laskiessa. Villeinä päätettiin lähteä oikoreitille, suoraan erämaahan. Pitihän meidän neliveto päästä testaamaan tositoimissa. Kura, muta, kivet ja hiekka pöllysi, kun raastettiin läpi "aavikon". Osalla matkakumppaneista meni pupu pöksyyn, vaikka kuinka vakuuteltiin, että on tälläsiä teitä ennenkin rouhittu. Voihan se olla, että aikasemmin sattunut autokolari kummitteli vielä takaraivossa.  Perille päästiin kuitenkin ehjin nahoin, 2 tuntia etuajassa ja 30$ säästäneinä. Pieni jännitys on aina kohallaan :D

Aurinko laskee Opal Fieldsien taakse.

Nesteitä ainaki nautittu selkeest tarpeeks.

A: Outback oli kyllä melkonen kokemus. Tuhansia kilometrejä suoraa tietä, perse puuduksissa ja aivot muussina. Välillä joutui kuumottumaan kenguruista ja muista eläimistä... Bensaa paloi melkosesti, onneks se on kuitenkin pikkasen halvempaa kun Suomessa. Kaikenkaikkiaan huikea setti. Oli kans loistavuutta tavata uusia tyyppejä, joilta saatiin kullan arvosia vinkkejä. Osa näistä tavataan tod näk uudestaan Melbournessa ja suunnataan ehkä samoille työapajille ;) Huomenna Adelaide ja toivottavasti jotaa surffisettejä VIHDOIN!

- A&M