Hellurei!
Nyt se kesä on sitten ohi näin Kotkalaisella mitta-asteikolla mitattuna. Meripäivät nimittäin tuli ja terveys meni. Uskomatonta on, että koko kesä on ollu täyttä kuraa, mutta sitten kun nämä sikajuhlat starttaa niin kelit on noin yhekskytyheksän prosenttisesti aina kohillaan. Jotaa magiaa tässä kyl on :-)
Kaupunki täyttyi jo torstaina juhlijoista, mutta meillähän oli molemmilla vielä perjantaina duunia, joten päätettiin jäädä suosiolla kotiin...kaikki tiedätte sen "lähtää yhille" kirouksen. Sen verran laiskoja oltiin ettei menty edes paraatia kattomaan. Oltiin vähä tärkeimmillä bisneksillä nimittäin :) Uskoisin että seuraavassa postissa odottaakin sitten aikamoinen ylläri HEHHEE!
Perjantaina töitten jälkeen oli sitten aika vaihtaa vapaalle ja suunnata muiden iloisten juhlijoiden joukkoon. A:lle oli napsahtanut pieni kuvausnakki Arto Tolsa areenalta, missä pelattiin huikea legendojen kohtaaminen KTP ARC - PEKA. Kentällä kohtasivat "nappulaliigasta" tutut kaverukset ja meno oli rennon rempseää. A:ta ei tuo kuvailu kuitenkaan suuremmin napannut, vaan alkuräpsyjen jälkeen joutui poistumaan muiden katsojien sekaan aurinkokatsomoon :-D
M taas pääsi vuorostaan suuntaamaan ulos parhaan ystävänsä E:n kanssa piiitkästä aikaa. Ilta vietettiinkin tiivisti kylki kyljessä maailmaa parantaen ja Kotkan katuja tallaillen. Harvinaista herkkua!
:-)
Matsin jälkeen A otti suunnan kohti puistoa mistä löytyi kaikki tutut ja vähemmän tutut. Eipä tuo kuvailu sielläkään päällimmäisenä ollut mielessä kun kurkkua kuivasi rankan työviikon jälkeen melkolailla. Illan hämärtyessä kamerat laitettiin parempaan jemmaan ja keskityttiin olennaiseen.
Lauvantai valkeni melkoisen hedarin kynsissä. Tälle päivälle oli kaksi vaihtoehtoa, joko Vaakku-volley tai Meripäivä Skate. Hitaasta toimintakyvystä johtuen lähtö venyi ja vanui, joten Erkan- tulisten jälkeen päätettiin vain suunnata puistolaan ramppien varjoon. Päivä oli kuumaakin kuumempi ja tuntui ihan uskomattomalta, että tälläisen kesän jälkeen kelit voi olla kotkalaisten vuoden tärkeimpänä päivänä tätä tasoa. Iso peukku Juha Föörille!
Kisat voitti Mr. Joku, onnea! Me poistuimme hyvissä ajoin kauppaan täydentämään varastoja ja suunnattiin takaisin edellispäivän näyttämölle, eli isoon puistoon. Meno oli taattua Meripäivälaatua ja porukkaa oli kertynyt ryypylle ihan kohtalaisen paljon. M ei kuitenkaan ollut pelikunnossa ja pään sisässä asuva marsu ja pyörrytys alkoi kapinoimaan vastaan. M joutui poistumaan kotiin huilimaan :-/ Tämä ei valitettavasti pysäyttänyt vauhtiin päässyttä A:ta. Meno oli sen verran lennokasta, että siipiä ei vain sopinut katkoa.
A:n vanhemmat olivat myöskin lähteneet rilluttelemaan ja treffit sovittiin Meripäiväalueelle yhteen niistä monista räkäisistä teltoista ja tämän teltan vieressä oli iso benjihyppynosturi. A:n äiti totesi että hyppäisi jos voisi, mutta rikkinäinen selkä ei anna enää periksi ja tämän jälkeen jatkoi että A:n oli lähdettävä tekemään loikka hänen puolestaan. HEP! Eihän siinä mitään, lähetäänpä hyppäämään. Tunnin jonotuksen jälkeen oli A:n vuoro. Yhtään valehtelematta puntti ei tutissut ollenkaan, liekö syy muutaman rohkaisevan ryypyn vai missä vika :-) Nosturi veti korin 70 metriin, josta näkymät olivat muikeat juhlivan Kotkan yllä. Tuuli keinutti koria. Reunalle astuminen tuntui todella oudolta, jotenkin ihan unelta. Jaloissa oli kiinni pelkkä kuminauha ja maa näytti olevan toooodella kaukana. A kysyi korin kuljettajalta saisiko tehdä voltin, johon tuli selvä vastaus ET! Noh eipä siinä sitten muuta ku MORJES! A kaatui kohti maata. Korvissa suhisi ja pudotus tuntui, ettei se lopu koskaan. Yhtäkkiä naru alkoi kiristyä ja venyä kunnes sitä sitten lähdettiinkin vastakkaiseen suuntaan :D Fiilis oli uskomaton! Taisi joku huutokin päästä kurkusta :-D Jos teillä on mahis tehdä tämä, TEHKÄÄ SE!
Meripäivät tuli ja onneksi meni. Onhan se omalla tavallaan haikeaa, koska nyt tietää että se syksy on kohta ovella. Toisaalta sitä syksyä ja jopa talvea odottaa, kun viimevuotinen paleltuminen ja lumentulo jäi meiltä väliin. Mutta jätetäänpäs tämä kylmien ilmojen manailu vielä sikseen ja nautitaan näistä hikikarpaloista nenän päällä vielä kun voidaan! :-)
- A&M
Nyt se kesä on sitten ohi näin Kotkalaisella mitta-asteikolla mitattuna. Meripäivät nimittäin tuli ja terveys meni. Uskomatonta on, että koko kesä on ollu täyttä kuraa, mutta sitten kun nämä sikajuhlat starttaa niin kelit on noin yhekskytyheksän prosenttisesti aina kohillaan. Jotaa magiaa tässä kyl on :-)
Kaupunki täyttyi jo torstaina juhlijoista, mutta meillähän oli molemmilla vielä perjantaina duunia, joten päätettiin jäädä suosiolla kotiin...kaikki tiedätte sen "lähtää yhille" kirouksen. Sen verran laiskoja oltiin ettei menty edes paraatia kattomaan. Oltiin vähä tärkeimmillä bisneksillä nimittäin :) Uskoisin että seuraavassa postissa odottaakin sitten aikamoinen ylläri HEHHEE!
Perjantaina töitten jälkeen oli sitten aika vaihtaa vapaalle ja suunnata muiden iloisten juhlijoiden joukkoon. A:lle oli napsahtanut pieni kuvausnakki Arto Tolsa areenalta, missä pelattiin huikea legendojen kohtaaminen KTP ARC - PEKA. Kentällä kohtasivat "nappulaliigasta" tutut kaverukset ja meno oli rennon rempseää. A:ta ei tuo kuvailu kuitenkaan suuremmin napannut, vaan alkuräpsyjen jälkeen joutui poistumaan muiden katsojien sekaan aurinkokatsomoon :-D
 |
| Kepardi kaikkesa antaneena :D |
:-)
Matsin jälkeen A otti suunnan kohti puistoa mistä löytyi kaikki tutut ja vähemmän tutut. Eipä tuo kuvailu sielläkään päällimmäisenä ollut mielessä kun kurkkua kuivasi rankan työviikon jälkeen melkolailla. Illan hämärtyessä kamerat laitettiin parempaan jemmaan ja keskityttiin olennaiseen.
Lauvantai valkeni melkoisen hedarin kynsissä. Tälle päivälle oli kaksi vaihtoehtoa, joko Vaakku-volley tai Meripäivä Skate. Hitaasta toimintakyvystä johtuen lähtö venyi ja vanui, joten Erkan- tulisten jälkeen päätettiin vain suunnata puistolaan ramppien varjoon. Päivä oli kuumaakin kuumempi ja tuntui ihan uskomattomalta, että tälläisen kesän jälkeen kelit voi olla kotkalaisten vuoden tärkeimpänä päivänä tätä tasoa. Iso peukku Juha Föörille!
Kisat voitti Mr. Joku, onnea! Me poistuimme hyvissä ajoin kauppaan täydentämään varastoja ja suunnattiin takaisin edellispäivän näyttämölle, eli isoon puistoon. Meno oli taattua Meripäivälaatua ja porukkaa oli kertynyt ryypylle ihan kohtalaisen paljon. M ei kuitenkaan ollut pelikunnossa ja pään sisässä asuva marsu ja pyörrytys alkoi kapinoimaan vastaan. M joutui poistumaan kotiin huilimaan :-/ Tämä ei valitettavasti pysäyttänyt vauhtiin päässyttä A:ta. Meno oli sen verran lennokasta, että siipiä ei vain sopinut katkoa.
 |
| Yleisöä riitti. |
 |
| Karhu kaadettu! |
 |
| Kävi sääliks lauvantaina hurjassa kuumuudessa ahertava kentänhoitaja. Pitihän sille tarjota olutta.. Ei ottanu. |
Meripäivät tuli ja onneksi meni. Onhan se omalla tavallaan haikeaa, koska nyt tietää että se syksy on kohta ovella. Toisaalta sitä syksyä ja jopa talvea odottaa, kun viimevuotinen paleltuminen ja lumentulo jäi meiltä väliin. Mutta jätetäänpäs tämä kylmien ilmojen manailu vielä sikseen ja nautitaan näistä hikikarpaloista nenän päällä vielä kun voidaan! :-)
- A&M
