Myyntitykitystä.

Gudaa! Autokauppojen kanssa säätö on työllistänyt meidät melkolailla täyspäiväsesti viimeiset 4 päivää. Tämä posti ei siis varmaankaan miellytä teitä, ketkä väijytte pelkästään visuaalista antia, koska kameraa ei ole juurikaan ehditty repusta kaivaa, vaan tämä lähtee ehkä enemmänkin niille, ketkä joutuvat joskus painimaan saman tilanteen kanssa kuin me :)

Muutama keventävä tähän alkuun ennenkuin saarnaaminen alkaa :D

Downtown Sydney

Tosiaankin, auton myynti aloitettiin postaamalla ilmoitus ja kuvat gumtree.comiin. Sieltähän ei lykästänyt muuta, kuin hujjareiden kalasteluita. Näille mulkeroille lyötiin luut kurkkuun ja unohdettiin kokonaan moinen hapatus. Sen verran oltiin näiden Ossien sekavia lakikiekuroita selvitelty, että auton myyminen täällä NSW:ssä ei olisi vaatinut sen kummempia turvallisuus selvityksiä, riittää että löytää ostajan kuka lyö nimet paperiin ja vie koslan mukanaan. Tämä ei kuitenkaan ollut niin helppo tehtävä, joten viimeisenä oljenkortena tartuttiin keskustassa, Kings Crossissa sijaitsevaan Travellers Car Markettiin. Tuo viimeinen kauppaajien manala sijaitsee kolkon parkkihallin toiseksi vimosessa kerroksessa. Myymistä varten paikka edellyttää, että autoon on tehty Road Worthy Certificate RWC, toisinsanoen katsastus missä todetaan että auto on tiekelpoinen. Eipä muuta kuin sitä hankkimaan...

Soitto RTA:han selvensi missä tälläinen voidaan suorittaa. Paikka oli ihan meidän "kodin" kulmilla, joten lähdettiin mekaanikon juttusille. Kuinkas ollakkaan mies oli ulkomaisia vihaava oikea mulkero. Voitte siis arvata menikö auto läpi...Noup! Takarenkaissa oli kuulemma pinta loppu, jarruvalo pimeänä ja öljyä vuoti koneesta. HELVETTI! Mekaanikko totesi että autoa ei kannata edes korjata, vaan pikemminkin myydä parilla tonnilla, jos joku siitä edes sitä tarjoaa.. Tälläseen palturiin me ei uskottu, koska kyllähän me tiedetään missä kondiksessa auto oikeasti on. Hetken shokin ja pienen ahdistuksen jälkeen päätettiin, että auto laitetaan kuntoon ja se MYYDÄÄN!

Seuraavan päivänä aloitettiin soittelemaan läpi rengasliikkeitä mistä löytyisi pari käytettyjä nakkeja. Sellanen tärppäs jo toisella soitolla ja mestoilta löytyikin muutama kelpo nulli ja hyvään hintaan :) Samoilla liukkailla purettiin takavalon kotelo ja vaihettiin polttimot. Nyt ainoa riesa oli enää koneesta "vuotava" öljy. Läheltä löytyi REPCO:n varaosaliike, josta käytiin poistamassa öljytonkka sekä vuodon tukkiva lisäaine. Näiden mömmöjen kanssa marssittiin viereiseen huoltamoon ja pyydettiin kaveria lyömään ne koneeseen. Samainen kaveri sitten selvitti työn ohessa meille, että öljyvuoto oli aivan minimaallinen ja tästä syystä ei olisi edes hylkäystä pitänyt alunperin tulla. Homma kun oli hoidettu, ajettiin tarkastuksen tehneen mulkeron luokse ja kaveri joutui antamaan meille hyväksytyn PINK SLIP:in! Oli muuten kaverilla naama norsunvi¤#lla! Eipä o ennen minkään paperin lapaan saaminen tuntunu noin voitokkaalta! JIIIHAA!!! :D

Välil fiilis oli tää!

Nyt oli auto kondiksessa ja myynti voitiin aloittaa todenteolla. Niinpä suunnattiin kohti Car Markettia, tuota epätoivoisien matkaajien viimeistä toivoa ja valonpilkahdusta horisontissa. Ensimmäisen kerran, kun hiljalleen valuimme muiden myyjien ohi, meidät valtasi osittain hämmentyny ja pelonsekainen tunnelma. Muut myyjät antoivat sellaisia katseita, että polte tuntui perskannikoissa asti. Ei siinä mikään auttanut, toimistossa tehtiin tarvittavat paperityöt ja auto lyötiin parkkiin, odottelu alkoi! Muutama raastavaa tunti kului, eikä ostajan ostajaa näkynyt mailla halmeilla. Kolmen tunnin jälkeen ensimmäiset ihmiset ilmestyivät hallin päässä olevasta hissistä. Kaikki kauppiaat hyökkäsivät ulos ja tunnelma oli säkenöivä. Ostajat kävelivät vaivautuneena autojen ohi ja kaikki myyjät koittivat tyrkyttää autoaan "HEY YOU WANT TO BUY A CAR?" "WHAT KIND OF CAR ARE YOU LOOKING FOR?". Selvisi, että ihmiset olivat myöskin tulleet myymään autoaan ja tunnelma latistui kuin pannukakku. Samaan aikaan ulkona oli alkanut satamaan ja sehän tiesi hyvää. Porukka ei suunnannukkaan rannalle, vaan autokaupoille. Hetkenpäästä vilske alkoi käymään parkkihallin nurkassa ja autoja lähti koeajoon. Meidän koslamme oli kuitenkin yhä paikallaan :(

Ei kuitenkaan punanenkakkonen :P

Myyntitykki Kettunen

KUNNES! Oven suusta ilmestyi kaksi nuorta kaverusta ja he tallustivat suoraan meidän koslaamme kohti. Äijät kysyivät, että onko automme neliveto? JA SEHÄN ON! Hintapyyntömme oli kuitenkin hieman yli sen, mitä herrasmiehet olivat budjetoineet. A tokaisi, että ehkä hintaa voidaan vähän rassata ja paljonko teillä oli rahaa hallussa :D Lyhyiden neuvotteluiden jälkeen päästiin hinnasta sopuun. Kaverit kuitekin halusivat päivän miettimisaikaa ja tämäkös lytisti meidän tunnelman, tiedätte varmaan mitä tarkoittaa kun joku sanoo että katotaan huomenna uudestaan. Niinpä me palattiin masentuneina takasin auton etupenkille. Reilun tunnin päästä hissin ovi kävi jälleen ja sieltä marssi samat kaverukset uudestaan meitä kohti. JEEEEEHEEE! He tulivat koeajolle. Auto lyötiin tulille ja suunnattiin kohti katujen vilskettä. Selvisi, että herrat olivat tulleet eilen Aussilaan ja suunnitelmat olivat jokseenkin samat kuin meillä 5 kuukautta sitten. A antoi kavereille käytännön vinkkejä kaikesta maan ja taivaan väliltä ja he ottivat tiedon onnellisina vastaan :D Takasin parkkihalliin päästyämme miekkoset totesivat, että he ostavat auton. Rahat pitää kuitenkin siirtää Englannista aussitilille ja se vie muutaman päivän. Niinpä me päädyttiin tekemään kaupoista kuitti ja he maksoivat meille pienen pantin.
Nyt odotellaan, että rahat ovat siirtyneet lankoja pitkin oikeaan osoitteeseen ja että auto saadaan siirettyä heidän omistukseensa. Onneksemme he ovat suuntaamassa kohti Queenslandia, missä auto on rekisterissä, jolloin omistajan vaihto sujuu melkolailla mutkitta. HUH HUH!

Kaikenkaikkiaan koko ruljanssi on ollu melkoisen mutkikas ja hermoja raastava. Nyt auto on kuitenkin myyty, vaikkakin pienellä tappiolla. Harvoin näissä kaupoissa kuitenkaan voitolle on jääty ja tulihan tolla melkein 25 000 kilometriä ajettuakin :D

Kylläpä tuli mokomasta myyntihommasta aikamoinen novelli :) Emme kuitenkaan pahastu jos nukahditte puolessa välissä tai muuten vain luettava oli liian puuduttavaa.

Näkkärihaukka Kaija.

Ainiin! Lavvantaina ihan tossa meidän huudeilla olis UFC tappelukisat :D Sinne oltais ehkä menossa, mutta matkassa on yksi mutka. Areenalle ei saa kuskata järkkäreitä tai ammattilaiskameroita. Niinpä A pisti tänään Areenalle sähköpostia jossa tiedusteltiin, että voitaisiinko me saada jonkinsortin spesiaalilupa kameraan. Areenan turvallisuudesta vastaava ilmoitti, että asia on siirretty UFC tour managerin haltuun ja hän ilmoittaa meille jos homma on OK. HAHAH :D Peukut pytyyn että lupa tulee! Saatte tekin sitten osanne verestä ja mäiskeestä ;)

Jos tosiaankin jaksoit lukea tänne asti KIITOS! Ja eikai siinä muuta kun palataan asiaan taas kun on jotain asiaa kerrottavaksi :D

- A&M