Junailuhommija.

Eilen jätettiin suuren kaupungin hulinat taakse ja loikattiin junaan. Kyllä tuntui hyvältä pakata kamat ja "pakata" teltta viimeisen kerran :D Ajatus uusista seikkailuista tuntui mieltä kutkuttavalta, varsinkin kun autosta ei tarvitse enää "huolehtia". Autottomuus tuo toisaalta myös omat ongelmat tullessaan, mutta eiköhän noista selvitä, kun allamme on melkein toimivat jalat HAHAAA!

M aloittaa...

...Lopettaa... Ja A viimeistelee...

Edessämme oli peppua hellivä, melkein 14 tunnin juna/bussimatka Sydneystä Byron Bayhin. Oltiin ennakkoon vertailtu junien, bussien ja lentojen hintoja, näistä voiton vei tottakai halvin :P vaikkakaan ei ehkä mukavin vaihtoehto. Huomaa, että autolla ajelu on tehnyt tepposet jalkavoimille.. Karavaaniparkista irrottuamme ensimmäiset 200 metriä tuntui melko hapokkailta, kannettavana kun oli matkalaukut+reput+pari kassia ja surffilauta :D Ohikulkija kyllä tujjotteli että mikäs homma tää nyt on HEHHEH!

Juna-asema saavutettiin pieni vissy ohimolla ja paidat valmiiksi tahmassa. Laukut piti chekata ruumaan ja tämäkään ei sujunut ihan mutkitta, CountyLink junafirman kiloraja kun on max 20kg per laukku. Pienellä kikkailulla saatiin kuitenkin jokainen laukku alle tämän rajan ja homma oli bueno. Surffilaudan kuljettamisesta mokomat veloittivat vielä 13$ ekstraa :/

Juna-asemalla katseita kerännyt hurmuripaarma :D

Junamatka sujui, kuten varmaan voitte kuvitella, erittäin mukavissa penkeissä pyörien ja asentoa hakien ja välillä koitettiin lattialla nukkumistakin. Matkasta ei sen enempää kerrottavaa olekkaan, muuta kuin että takanamme istunut naishenkilö oli mitä erikoisin yksilö. Lähdön jälkeen alettiin katsomaan koneelta leffaa ja koska meillä ei ole kahtia kuulokkeita äänet tulivat koneen kajareista. Äänentaso hilattiin niin alas kuin mahdollista, hyvä että itse kuultiin, mutta tätä naista VALTAVA MELU häiritsi yli kaiken :D Hän alkoi mesoamaan miten epäkohtelijaita olemme. Muutama kanssamatkustaja alko pitämään meidän puolia ja heitti naiselle kommenttia, että mikään laki ei kiellä normaaleja ääniä junassa. Tämähän sitten toi naisen pirun esiin todenteolla ja puolessa välissä matkaa haahka kutsui juna-poliisit paikalle, koska hänen takanaan istunut nuori mies oli puhunut puhelimeen "liian kovaa".  HUHHEI! Nainen oli kuulemamme mukaan ensimmäistä kertaa junassa ja todennäköisesti ensimmäistä kertaa missään muualla kuin kotonaan. JUU-U kaikenlaisia hiihtäjiä sitä maailmaan mahtuu :)

Poliisit pidätyshommissa

Byron Bayhin saavuttiin ennen auringonnousua pienen tihkusateen saattelemana. Hostelli oltiin varattu etukäteen, mutta respa aukeaa vasta kahdenksan aikaan, joten jouduttiin tappamaan aikaa bussipysäkillä :D ja mitähän tähänkin sitten pitää sanoa... Meno oli sielläkin jokseenkin erikoista... Pysäkkikatos on selkeästi kodittomien suosiossa, koska mestoilla lojui petivaatteita ja erinäistä rojua, sekä yksi hyvässä hapessa oleva pallontallaaja.

Väsymys on käsinkosketeltavaa.

KROOH JA PTHYYI!

Hetken ihmettelyn jälkeen päätettiin, että lähtään sinne hostellille venailemaan että respa aukeaa, koska paikalle alkoi kerääntymään lisää näitä laitapuolenkulkijoita :) Nyt ollaan asetuttu taloksi ja paikkahan on mitä mainioin. Ja niin, kyllähän tähän hintaan pitääki olla. Oveltamme pääsee suoraan uima-altaalle ja rantaankin on vain vajaat parisataametriä. Kaupunki on oikein sympaattinen "hippikylä", paljon mieluummin sitä täällä aikaa viettää kun isossa kaupungissa, missä kaikki meno on liian hektistä.

Jokseenki hapoilla :D

Tässä hostelissa on tarkotus majailla lauvantaihin asti, jonka jälkeen päästään toivottavasti muuttamaan vuokra-asuntoon pariksi viikoksi. Huomenna mennään tarkastaan asunto ja jos kaikki menee hyvin niin paikka on meidän. Ilmotus löytyi gumtree.comista, nainen oli laittanut kämppänsä vuokralle oman lomamatkansa ajaksi, joka sopii meille oikein hyvin. Ehtona on, että olomme ajan ruokitaan naisen lemmikkikultakalaa :D HAHHAHAHA!

Tälläistä siis tänne. Juttujen laatu on ollut hieman keskinkertaista, mutta arkeahan mekin täällä omalta osaltamme elämme. Nyt siis koitetaan elää edes vähän normaalimpaa ja rauhallisempaa elämää ainakin seuraava kuukausi, katotaan miten onnistuu (hermot kestää). Enskuussa saadaankin tänne sitten vieraileva tähti, suoraan Kotkan kaduilta :)

- A&M