Pohjalla: Under The Rainbow

G'Day!

Eipäs olla taas toviin kirjoiteltu, johtunee siitä, että kuluneet päivät ovat olleet melko indenttisiä keskenään. Säätiedotuksiin ei ole luottaminen tai paremminkin niitä ei kannata edes katsoa - ilma kun vaihtuu niikuin sukat jalassa. Päivän aikana saattaa tulla parisenkymmentä "pientä" kuuroa, joiden aikana sitä vettä tuleekin sitten ihan kiitettävästi. Kuuron jälkeen aurinko porottaa jälleen, kunnes seuraava saavi kaatuu niskaan. Välillä nämä molemmat vaikuttavat yhtäaikaa, eli sananlaskuun viitaten, kai se kesä on sitten tulossa ;)

Muutaman kerran näiden sateiden tullessa, ollaan kiitelty luojaa, että ollaan päästy siitä telttailusta eroon. Teltassa elämä olis ollu jokseenkin epämukavaa, hankalaa ja yksinkertaisesti MÄRKÄÄ. Kyllä kelpaa kun on katto päänpäällä ja kuiva patja! :D Tälläsellä kelillä kun ei kummosia ole voinut puuhailla, niin ollaa vaan kotosalla läiskitty korttia ja puuhasteltu muuta vähemmän kehittävää.

Läpsymestaruuden finaalikoitos.

Naamavärkin ehostust.. SCARY?

Parikymmentä tuntia meressä liotti nenästä maalit irti :D

Ratkaisuna Zinkkiä pintaan!

Ollaanhan me keretty tuolla rannallakin onneks ravaamaan - eihän se sade haittaa jos vedessä lilluu :) Ainiin! Lupaili tuo säätiedotus ihan kohtalaisia aaltoja ja tuulta tänne itärannikolle yksi päivä. Sääukkeli joutui kuitenkin vähän perumaan lupauksiaan reiluista 8 metrin aalloista...

Paikalliset akrobaattisurffaajat :O

Tuntuu pikkuhiljaa, että alkaa tää Byron Bay olemaan aika nähty kylänen. Molemmat lasketaan jo päiviä, että päästäisiin jatkamaan matkaa taas etiäppäin. Kuten aikasemmin todettiin, niin pahasti on jäänyt toi ADHD meneminen päälle, kun ei vaan osaa olla paikallaan :) Eilen havahduttiin valittaviin ääniimme "ärsyttää kun ei voi tehä mitään" "kylläpä on tylsää", kunnes tajuttiin, että pitääkö sitä nyt väkisin koko ajan olla jotakin äksöniä. Töihin kun palataan reissun jälkeen, niin varmasti kaiholla muistellaan näitä päiviä, kun sai vaan olla lötköttää :)