Kisahumua.

Iltaa tai huomenta!

Ensimmäinen aamumme täällä Sydneyssä valkeni aurinkosena ja kuumana. Edellisenä iltana oltiin katottu netistä muutamia menovinkkejä tulevalle päivälle ja kuinkasollakkaan, Manly beachilla oli Australian Open 2012 surffiskabojen finaalipäivä. Niinpä heti aamutuimaan hyökättiin autoon ja lähettiin navigoimaan kohti rantaa. Jo aamusta rannalla oli melkosesti auringonpalvojia sekä kisojen seuraajia. Eipä siinä muu auttanut, kun ettiä oma paikka rannalta ja seurailla kilpailijoitten edesottamuksia. Vedessä kellui vuoronperään nais ja mieskilpailijoita sekä mahtui sinne väliin muutama vanha paarmakin :D Valitettavasti jälleen kerran aallot olivat jokseenkin pienen oloisia, joten suurimmat temppuilut jäivät kisailijoilta tekemättä. Semien ja finaalien välissä käytiin väijymässä hetki myös skeippailua rannalle rakennatussa megobowlissa. Katsomo oli kuin pätsi, joten päädyttiin räpsimään muutamat fotot ja poistuttiin takasin rannan suuntaan. Finaaleja lähestyttäessä ranta täyttyi täyttymistään ja lopussa tuntui ettei sekaan mahu enää itekkään :D Rannalla oli varmaan lähemmäs kymmenen tuhatta ihmistä, mutta meno oli silti rauhallista ja hallittua. Suomessa jos olis tälläset karkelot niin touhu olis varmaan aikalailla erilaista :D

Kettu katsomossa.

Välillä megakokosta jäädytettyykokista!

Naisten sarjan voittajan on helppo hymyillä!

Miesten sarjan voittajalla tuli pien kiirus kun porukka meinas repiä sen paloiks :D

Pienen akkujen latailun jälkeen päätettiin käydä mulkaisemassa ekaa kertaa kuuluisaa oopperataloa ja harbour bridgeä. Kartasta katottiin mistä vois suunnilleen olla hyvät näkymät. Paikan löytäminen olikin sitten aivan toinen tarina :D "Muutaman" kerran ajettiin harhaan ja 14 kilsan matka muuttui lähemmäs 40 kilsan eestaas päristelyks. Sen verran pitää sanoa että nää näitten tiet ja liittymät on aivan päin helvettiä merkattu! Liittymät menee ristiinrastiin, eikä navikaan tiedä minne opastaa. Pari kertaa täräyteltiin ihan pokkana tietullikoppien läpi ja salamat vaa paukku meidän takana, kai ne halus jostaa kumman syystä meidän rekisterikilpiä kuvata :D

Noh, perille kun päästiin ja ensimmäistä kertaa maisema aukesi eteen, tuli sellanen WOW fiilis! Myös toi ite silta on aika hullun massiivinen rakkennelma, sen alla seisoskellessa tuli kohtalaisen pikkunen olo :P Aikamme ihasteltiin maisemia ja kadehdittiin ihmisten kämppiä, jotka kieltämättä on aika mehevillä paikoilla. Tän jälkeen hypättiin autoon ja toistetiin sama sekoilu kuin tullessa uudelleen :D

Päivä tuntui olleen melkoinen menestys.. Kunnes ilta koitti. Kotimatkalla taivas alkoi välkymmään sekä pisarat ja rakeet alkoivat putoilla taivaalta. M muisti, että teltan päällä ei ollut mitään suojaa ja muutenkin kamat olivat levällään pitkin pihaa "kotona". Perille päästiin ennen kuin pahin sade oli päällä ja suurin osa kamoista saatiin pelastettua. Päivä oli ollut sen verran pitkä ja väsy tuntui painavan päälle, joten päätetiin syökyä yöpuulle. Nukkumisesta ei kuitenkaan tullut yhtään mitään. Sade ja varsinkin hulluin kokemamme ukkosmyräkkä leijui suoraan päällemme. Salamat iskivät sekunnin välein ja tuntui, että iskujen välissä ei ollut pimeää hetkeä ollenkaan. Pahin oli kuitenkin tulossa :D Tunnin jälkeen alettiin ihmetellä että kelluuko teltta? HHETKINEN ollaanko me vesipatjalla? Mitä hhhhelvettiä? Ja oltiinhan me. Allamme virtasi joki ja vesi alkoi puskemaan jo sisälle telttaan.. Ei siinä auttanut kun pakata vielä kuivana olevat kamat kasaan ja hyökätä autoon. Siellä sitä sitten möyrittiin ja koitettiin laittaa kamoja sellaseen pakettiin että mahuttaisiin "paksiin" nukkumaan. Hommahan toimi kuin häissä ja yöstä saattiin edes jotenkin levollinen.

A: Sen verran pitää todeta että kyseesä oli kyl aikamoinen myräkkä ja tais toi M:kin yhessä välissä tirauttaa parit kyyneleet kun salamanteri tärähti ihan viereen :D HUHHEI!

M: Nojoo. Kyllä tuli ihan tosissaan fiilis, että "MINÄ LÄHEN KOTIIN TÄÄLTÄ!". Ikinä oo mitään tuommosta kokenu ja toivottavasti ei tarvii enää kokeekkaan - tuli äitiä sen verran ikävä.

Yöstä kuitenkin selvittiin hengissä ja uusi aamu oli jälleen kerran kuuma ja kirkas :D Molemmat oltiin hieman väsyneitä, joten päätettiin, että koitetaan hoitaa pakollisia asioita pois päiväjärjestyksestä. Aamupäivä kuluikin auton myyntiin liittyviä asoita selvitellen. Iltapäivällä käytettiin auto pesussa ja imuroinnissa ja napsittiin muutamat myyntikuvat ilmoituksiin.

A: Ja tämäkin asia on tehty niin vaikeeksi ettei mitään rajaa. Auto kun on Queenslandin rekkarissa ja myynti tapahtuis New South Walesissa niin homma ei olekkaan ihan yksoikonen. Tuntuu että nää osavaltiot on enemminki eri valtioita! Saa nähä onnistuuko autokaupat nyt sitten ollenkaan täällä vai pitääkö tässä palata lähtöruutuun TSIIIISUS! 

"Ai te imuroitteki sen, noh me sitte tyhjennetää toi paksi" :D HAHAHA

Huomenna olis tarkotuksena suunnata keskustaan ihmettelemään mitä sieltä löytyy :) Joten palataan tuonnempana!

- A&M