Ubud // Maaseutumaisemat.

Päivää että pätkähti!

Tää seuraava posti tärähtikin eetteriin hieman aikasemmin kuin oli suunniteltu. Osaksi siitä syystä, että jälleen on paljon kuvia jaettavaksi, niin pysyy sitten se seuraava posti jotenkin aisoissa :D Ja myös siksi että maisema vaihtuu jälleen, niin saadaan ns. puhas pöytä uusille jutuille.

Pari päivää sitten irrottiin Kuta beachiltä kohti Ubudin maaseutumaisemia. Lähtö venyi teknisistä syistä, joten hotellilla odotellessa kerettiin juttelemaan monien reissuesojen kanssa Ubudin tarjoamista mahdollisuuksista.. Toiset kehuivat ja toiset haukkuivat. Itellemme asetettiin kaksi tehtävää: käydä Apinametsässä ja vierailla kuuluisilla Riisiterasseilla.

Bussimatka Kutalta Ubudiin oli yllättävän leppoisa. Matka kesti hieman pidempään (about pari tuntia) kuin oli luvattu, osaksi ehkä siitä syystä, että puolet porukasta noukittiin sieltätäältä Kutan sokkeloisilta pikkukaduilta, mutta eipä tuo haitannut. Hintaa matkalle tuli 60.000 IDR eli tollasen 6$ per lärvi. Perillä alkoi ainainen vääntäminen majoituksesta paikallisten häslerien kanssa. Loppuenlopuksi päädyttiin paikallisen perheen pitämään "homestay" hotelliin, ihan keskustan tuntumaan. Hinnaksi muodostui 150.000 IDR per yö ja tässä on mukana ilmainen wi-fi, aamiainen ja semisiisti huone omalla KYLMÄLLÄ suihkulla :D

Kahdenviikon viidenmiljoonan reissuviuhka..

Pienen freesauksen jälkeen päätettiin, että tempastaan suoraan serkkupoikien, eli apinoiden luokse, mettä kun on tuossa ihan hotellin nurkilla, vajaan 400 metrin päässä. Liput metsikköön kustansivat 20.000 IDR per lärvi ja siihen päälle otettiin vielä terttu banaaneita samalla hinnalla. M nappasi rohkeasti banaanit kouraan ja syöksyi metsään, joka osoittautui suureksi virheeksi. Vihainen ja yliröyhkeä lauma hyökkäsi suoraan M:n kimppuun ja repien varasti kaikki banaanit mitä oltiin juuri ostettu. Tilanne oli niin nopeasti ohi, että A ei kerennyt ikuistamaan tätä huikean hassua tapahtumaa kuvanauhalle, HARMI! :D Muistoksi M:n ranteeseen jäi jäljet kaverusten ryöstöretkestä.. Nyt vain odotellaan millon jonkinsortin vesikauhu iskee päälle HEHHEH! Metsästä löytyy apinoiden lisäksi paljon upeita käsintehtyjä patsaita ja temppeleitä, sekä ikivanhoja puita, joita ei ihan joka metsiköstä varmasti löydy. Paikka oli ehkä menettänyt suurimman loistonsa ja apinat olivat valitettavasti "tottuneet" liikaa turisteihin, joten luonnollisuus ja aitous paikasta jäi uupumaan. Turisteilehan paikka on tarkoitettu, joten eipä tuollaisia veijareita ns.villinä voisi nähdäkkään :)

Kahden viikon ikäinen rääpäle.

The boss.

Kuvassa apina.

Tänään aamulla sitten vuokrattiin skootteri päiväksi (50.000 IDR) ja päätettiin suunnata kuuluisille riisiterasseille. Yhdet kuuluisimmista sijaitsevat reilun 5 kilometrin päässä Ubudista, kylässä nimeltä Tegallalang. Onneksemme A:n luurissa on navigaattori, niin näiden löytäminen ei tuottanut suurempia ongelmia. Kuten jotkut teistä on saattaneet huomata, meidän varustautuminen näille "trekeille" ei ole aina ollut ihan parasta mahdollista. Nytkin kenkien virkaa toimittivat perus släbärit..ja tottakai vesipullotkin unohtuivat kokonaan. Riisiterassit tavoitettiin kymmenen jälkeen aamulla ja ilma oli valmiiksi kiehuvan kuuma. Mopedi iskettiin parkkiin ja maksettiin vahtiäijälle pieni 0,50$ sisäänpääsymaksu. Innoissamme loikittiin kohti peltoja ja kamerakin lauloi melkein yhtä innokkaasti :) Nyt se on todistettu, että ei näitä peltoja turhaan kehuta, pelkästään kaikki tuo vihreys aiheutti aivoissa jotain mielihyvän tapaisia fiiliksiä...

Puolen tunnin kuvailun ja ihastelun jälkeen otettiin nokka kohti parkkipaikkaa. Viimeisenä esteenämme oli kavuta takaisin kukkulan päälle. M meni edeltä ja vähä ennen huippua alkoi valitella huonoa oloa. Juuri kun päästiin nyppylän päälle, neiti totesi "nyt lähtee taju!" ja näinhän kävi :D A kerkesi viimetingassa nappaamaan tajuttoman ruhon kiinni ja puhalteli/puhui zombin takaisin tajuihinsa. Tässä vaiheessa todettiin yhteistuumin,  että nyt lähtään hakemaan kylmää juomista! Mitäpä tästä opimme...Todennäkösesti EMMEMITÄÄN.

Pelloilta suunnattiin edemmäs pohjoiseen, kohti Kintamanin vuorta. Matkaa sinne oli jonkun verran, mutta tankki oli täynnä löpöä, joten eihän sitä takaisinkaan voitu kääntyä. Rapean tunnin päristelyn ja kertaalleen poliisien pysäyttämänä saavuttiin vuoren huipulle. (Yllätyksenä tuli, että poliiseille riitti pelkkä kansainvälisen ajokortin näyttäminen, koska yleensä nuo virkapukuiset kaverit pyytävät lahjuksia pysäyttäessään valkoisia turisteja - onneks ei olla valkosia! :D) Jostakin oltiin luettu, että vuorelle kannattaa ottaa pitkää vaatetta ja se ei selkeästikään ole vale, koska ilma oli hyvinkin viileää. Vuorelta avautui näkymät laaksoon, jossa komeili myös tulivuori, joka oli purkautunut viimeksi -90 luvulla (paikallisen suusta kuultua, ei faktaa). Ison osan laaksosta peitti pikimusta laavakivi ja kasvillisuus niiltä osin oli tipotiessään. Ykskaks huomattiin, että sadepilvet alkoivat lähestyä hyvinkin synkkinä meitä kohti, joten päätettiin kääntää skootterin nokka kohti kotia ja välttää mahdollinen kameravälineiden uittokeikka. Persukset hellänä pitkästä istumisesta ja käsivarret auringosta kärventyneenä löydettiin takaisin kotikylään :)

Suurten suunnitelmien muutosten jälkeen, päätettiin että matkamme jatkuu parin päivän sisään meren ääreen, Lombokin saarelle. Tarkoituksena olis viettää aikaa rantsulla, surffailla ja myös mahdollisesti snorklailla :)

Mukavaa vappupäivää sinne kotosuomeen ja nauttikaahan lämpösistä kevätkeleistä!

- A&M