Kirsikkakuume.

Hellurei!

Noniin, nyt on viikko vierähtänyt kirsikoita poimien ja sormet on rakoilla, rikki ja turvoksissa. Viime viikolla oltiin töissä viisi päivää, keskiviikko ja sunnuntai olivat vapaita. Työajat tulevat jatkossakin olemaankin tälläisiä vähän epämääräisiä, koska välillä pitää marjojen antaa kypsyä ja silloin päästää hurvittelemaa vapaalle jalalle.

Kerrotaanpa nyt pari juttua tosta itse hommasta, kun ei oikein muutakaan ihmeempää ole :D Työ on ihan lepposaa, vaikka taukoja ei juurikaan ole. Koko touhu muistuttaa enemmänkin jotakin mökillä puuhastelua, etuna kuitenkin, että siitä maksetaan. Koska työstä maksetaan tehdyn työn, eli täysien korien mukaan, on koko homma mennyt täydeksi kilpailuksi kaikkien kesken. Meitä kahta ei ole juurikaan kiinnostanu lähtee sellaseen pelleilyyn mukaan, vaan yleensä naureskellaan porukalle kun ne säntäilee paniikissa puusta toiseen. Jengi kyselee kokoajan toisiltaan "paljos sulla on kasassa?" ja tuntuu, että sun status määräytyy sillä, paljo sait töissä koreja kasaan.

Toisaalta on ihan palkitsevaa että tost hommasta maksetaa sen mukaa mitä teet. Homma on omissa näpeissä paljo tienaat, jos laiskottaa ni huonost, mut jos on virtaa ni vaikka kuinka paljo. Me ollaan jokapäivä parannettu tulostamme, koska tää kirsikoitten napsiminen on täysin tekniikkalaji. Tänään maanantaina päivä päättyi saldoon A=25 ja M=23 koria. Eli tosta nopeest laskettuna tienattiin 350$ puhtaana käteen CHI-CHING HAHAHAHA!

Voitte varmaan arvata mitä tapahtuu, kun porukka kuulee että seuraava päivä on vapaa :) Töitten jälkee jengi ryntää sankoin joukoin pullokauppaan hakemaan kostuketta ja juhlat on valmiit alkamaan. Lauvantaina kypärä täris melkosesti, oli nimittäin sellaset kekkerit että oksat pois. Onneks lähimmät naapurit ovat melkosen kaukana, muuten ois voinu tulla sanomista, ainuut ketkä saatto häiriintyä hullusta mölystä oli tossa laitumella määkivät lampaat :D

Ranskalaisten leirissä.

Ranskis ja Finskis

Sunnuntaina päätettii sitte lähtee pikkuselle rapeliseikkailulle, kun ilmaki oli oikein makoisa. Täält meidän "asunnolta" näkyy tossa Hobartin kyljessä olevat vuori Mt Wellington. Se näyttää melkosen korkeelta, joten pitihän sitä lähtä tarkemmin sitten tutkimaan. Ihmeellistä oli, että mistään ei löytynyt tietoa onko huipulla mitään look-out pistettä, eikä missään ollut edes opasteita vuorelle. Niinpä pienen harhailun jälkeen löydettiin oikea reitti ja huippu löytyi. Maisemat olivat melkoisen huimat, jopa sen verran huimat että M:n piti sylkästä, liekö edellisen illan juhlat painaneet harteilla vai oliko syynä vähähappinen vuoristoilma :D Tuuliki puhals melkosen kovaa, tukka ihan meinas irrota päästä ja pää harteista  :)

Teltan päällä näkyy Mt Wellington, teltassa näkyy Kirsikka-Kettu.

Takapiha.

Näkymä Hobartiin.

Hobartin satama.

Mt Wellingtonilta napattu TiltShift kuva Hobartista.

Tänään kun tultiin töistä niin meitä odotti mukava yllätys. Päivällä oli pieni etelänavan puhurituuli puhaltanu telttakylän yli ja meidän talo ja rojut ovat pitkinpoikin pihamaata :D Muutaman ärräpään jälkeen pistettiin lukaali uudestaan kasaan ja todettiin, että pitäs ehkä kipasta kaupaan hakemaan pikkasen parempi, kun tällänen kolmenkympin röttelö :D

Ilma on viimisen viikonaikana heitelly miten sattuu. Välillä on pirun kuuma ja välillä kylmä. Jotkut yöt on olleet ihan jäätäviä ja välillä taas pystyy nukkumaan ilman makuupussia. Olishan tänne tietysti jonkinäkösen takin voinu matkaan ottaa, ei täällä niin lämmin oo.

Eipä siinä sen kummempaa, kun ei mitään ihmeempää kerrotavaakaan ole. Tämä teksti julkastu ilman M:n lupaa, koska se sammahti tohon viereen, sen verran rankka työpäivä takana, enkä raaski herättää enää. Me yritettään ainakin kerran viikossa päivittää blogia, niin kauan kun tätä työtä kestää.

Palaillaan taas :)

- A&M