YÖTÖN YÖ

Tättärää!

Näin se keskikesän selkä on nyt taitettu ja päivät alkaa pikkuhiljaa lyhenemään. HUHHUH! Tuntuu ettei koko kesä ole edes vielä alkanut, sen verran on kurjat kelit olleet. Noh onneks sentään juhannuksen ilmat olivat kohillaan.

Päivä ennen aattoa alkoi se perinteinen arpominen, että mitäs sitä jussina sitten puuhataan. Kellään ei ollut suunnitelmia ja koko homma riippui oikeestaan pelkästään siitä, millasena aattopäivä valkenee. Perjantaina kukonlaulun aikaan sitten avattiin kaihtimet ja yllätykseksi säätiedotuksissakin luvattu sininen taivas siellä morjesti!

No siinähän ei muu auttanut kun pistää langat kuumiksi ja alkaa soittelemaan ihmisiä läpi. "Nyt suunnataan SAAREEN". Nopeesti saatiin porukka haalittua kasaan ja kyyditkin järjestettyä, joten oli aika ensimmäiselle raikkaalle juhannusjuomalle. Tuosta se sitten alkoi.

S/s Haili lastattiin täyteen, pääosin nestepitoisilla matkatavaroilla ja suunnattiin kohti Lehmä-saarta Kapteeni Kuksun komennossa. Saareen oli jo edellisenä päivänä lähteny tiedustelujoukko, joka meidän oli määrä tavata legendaarisessa hiekkapohjukassa.

Näin sitä mennään.

Perille päästiin ilman ongelmia ja tavarat tyjennettiin rantahiekkaan. M loikkasi veneestä alas ja päätyi suoraan persiilleen jorpakkoon. Erittäin pätevä suoritus :D Muutaman huurteisen jälkeen otettiin kamat kantoon ja suunnattiin kohti tulevaa leiripaikkaa, eli saaren pohjoiskärkeä. Matka oli verinen, lähinnä miljoonien hyttysten takia, mutta eipä tuo haitannut.

Maihinnousu.

Illan tapahtumia ei nyt käydä sen tarkemmin erittelemään, osaksi myös siksi, että muistikuvat on jokseenkin hatarat ja osaksi siksi että kameraakaan ei jaksanut kokoaikaa laulattaa, joten siltäkin saralta sato jäi pikkusen vajaaksi. Se pitää kuitenkin illasta mainita että HAUSKAA OLI! Porukka koostui tutuista ja tuntemattomista, joten kasassa oli aikamoinen sekasakki, hyvällä tavalla :)

Rilli kuumana.

Tässä vaiheessa Masbella oli vielä puhekyky tallessa :D 

Nyt alkaa jo pikkasen silmäluomet painamaan :P

Moskiitto-kommando.

A & O

Auringonlaskupainit :D

Matka takaisin oli jokseenkin rankka.

Kelit tosiaankin oli kohilaan ja mollukka taivaalla porotti kuin viimistä päivää.

Kapteeni Panda

OHO!

Mites toi otta?

Punottaa, ei punota.

Usein tämä juhannus jää jotenkin vaisuksi, kun odotukset on niin korkealla. Nyt ei odotuksia ollu ja koko ilta pääsi yllättämään ihankuin puskista :) Seuraavana päivänä oltiin oikein tyytyväisiä, että päätettiin lähteä saareen. Kotimatka Lehmästä takaisin Kotkaan aiheutti kuitenkin vielä pieniä sydämentykytyksiä, kun Haili päätti sammua keskelle aavaa merta :) Onneksemme purkki starttasi ja matkamme kotia kohti pääsi jatkumaan :P

Osa porukasta sitten jatkoi juhannusta samoissa, kosteissa merkeissä, mutta me päätettiin viettää ihan rauhallinen päivä/ilta E&A:n luona grillaillen ja lötsien. Sen verran oli tuo edellinen yö veroittanut unia, että löydettiin itsemme jo kello kymmenen sängynpohjalta :D KroohPyyh... Vanhoiksihan tässä ollaan vissiinkin tulossa...

Seuraavat kesäpirskeet oliskin sitten parin viikon päästä, jolloin M:n äiti astelee alttarille! :) Aih, kesä ja juhlat!

-A&M

Hyvin alkanut kesä.

Heipparallaa!

Onpas aikaa vierähtänyt viimepostauksesta. Sen verran ollut kiirettä ja ehkä myös ollu tollanen pienoinen blogipostikrapulakin päällä, että ei oo tullut mitään tänne rustailtua.

Tältä se kesä näyttää.

Noh, elo Kotkassa on asettunut siihen tuttuun ja turvallisen tylsään uomaansa. Molemmat ollaan loikattu takasin sinne kliseiseen oravanpyörään. Ei se mitään, parempi on tehä duunia, kuin lojua jossakin nurkassa ja olla "vapaa" HAHAH :D

On täällä onneks ihan siisteiki juttui tapahtunu. Pojat oli meidän reissun aika keksineet ostaa veneen ja mokomat vaijarit toteuttikin suunitelmasa. Tässä se nyt sitten on, S/s Haili! Luvassa on siis erittäin hieno ja ehkä jopa jännittävä kesä. Haili on kuitenkin jo melkosen vanha ja meriä nähnyt paatti, joten sen metkuja ei kukaan osaa ennakoida..

Kakkoskapu Kuksu.

Kapulla homma hanskassa ja tietenkin ne hanskat hukassa.

Menneenä viikonloppuna Kotkakin yllättäen heräs henkiin, kun vasemmistoliiton nuoret ja Joona-Pekka Mielonen etunenässä järkkäilvät Kaupunkihaltuun nimisen katuhäppeningin. Keskustan lehmusbulevardi täytty kaikenmaailman kurahipeistä ja darraiset tärykalvot räjäyttävästä yyberpunkkirähinästä :D Spreimaalinkatkuisen tapahtuman päätti pomminvarmalla esiintymisellä kaikkien Kotkalaisten lempibändi SINE IRA!

Paarma iskee tägit kehiin.

Vanhakoulu näyttää miten se homma menee. 

Juha.

Eagle City Derby Rose. 

Taidetta isolla T:llä.

SINE IRA vetää totutusti täysii.

Pojat tykitti tutulla varmuudella läpi uutta tuotantoaan, eikä muuta voi todeta, kun että tota showta on ilo kattoa :) BOOOOOM!

Illalla sitten heilahettiin pienellä porukalla kesäisen vihreälle palskille nauttimaan muutama raikas urheilujuoma. Jotaa turhaa me siinä turistiin kun yhtäkkiä SINE IRA:n toinen pääpäsmäri Kimi täräytti "KUVATAAKS MUSAVIDEO". Eka reaktio oli että, "täh, oikeest vai?" mutta sitten päätettiin vaa laittaa kamera rullaamaan ja kattoa mitä nauhalle tarttuu. Parin tunnin kuvailun jälkeen todettiin, että eiköhän tässä ole tarpeeks matskuu. Ilta jatku samoissa merkeissä kuin mistä se alko :D

City-Camo.

Sunnuntai meniki sitte ihkauuden koneen ääressä videota leikaten. Kyllä ei voi muuta sanoa kuin UUMAMA!! uus 27" imac 16gigan rammilla höystettynä ei mieti hetkeäkään, vaikka editissä on raakaa fullHD matskua. Tollanen video siitä sitten tuli, ihmetelkää ja äimistykää ;) (kattokaa täydellä laadulla).

Tänään M kävi työhaastattelussa, missä sitten varmistui, että uudet hommat alkavat kuukauden päästä. JEA! Vaihtelu tekee aina hyvää, varsinkin kun pääsee sellaseen hommaan mistä on aina unelmoinut :) Vielä kun päästään omaan luukkuun, muitten nurkista niin alkaa hommat olemaan hyvällä mallilla. Toivotaan että tää tapahtuu jo tällä viikolla :)

Jos ei törmätä, niin HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE! :)

-A&M

Back To The Past

No mutta TERVE!

Pitkän ja jännittävän odotuksen jälkeen tuli vihdoin sunnuntai ja meidän oli aika aloittaa kotimatka. Hyvästeltiin hotellin ystävällinen henkilökunta sekä muut ystävämme hotellilta. Oli hieman outoa, kun molemmat todella tahtoivat kiittää ja hyvästellä työntekijät ja jäi jopa harmittamaan, kun erästä naistyöntekijää ei keretty enää näkemään. Tästä voikin jokainen päätellä, miten hyvä ja positiivinen fiilis meille paikasta jäi :)

VIIMEINEN ATERIA!

VÄHÄ alkupalaa :D

M:n grillattu tonnikalapihvi paistetuilla perunoilla ja valkosipulikasviksilla OMNOM. Paras ruoka mitä 8kk reissun aikana tuli syötyä :D

Hyvästien jälkeen tilattiin taksi, heitettiin tavarat paksiin ja lähdettiin huristelemaan lentokentälle. Mittaritaksilla päästiin kolme kertaa halvemmalla kuin tullessa, jolloin käytössämme oli ns. pimeä taksi. Lentokentälle saavuttuamme lampsittiin ensimmäiseksi turvatarkastuksen läpi ja luovutettiin laukut ruumaan. Tähän asti kaikki oli mennyt aivan niinkuin ennenkin, eli ongelmitta, mutta sitten...

Meillä oli tiedossa, että Indonesiasta poistuessa joutuu maksamaan lentokenttäveron, jotta maasta pääsisi pois - toimintahan on tunnetusti kieroutunutta. A muisteli summan olevan 50 000 IDR:n hujakoilla ja siihen olimme varautuneet. Leukamme kuitenkin loksahti maahan saakka, kun virkailija kertoi summa olevan 150 000 IDR PER NENÄ! "Anteeks mitä?!" Ennen maahan tulemista piti maksaa rahaa ja nyt vielä sieltä poistuessakin aivan älytön summa. Hetken kiroiltumme suuntasimme takaisin alkuun, eli kadulla sijaitsevalle automaatille ja jälleen turvatarkastusten läpi, huoh. Rahat luovutettiin hammasta purren ja vihdoin päästiin jatkamaan eteenpäin passintarkastukseen...

Passit annettiin tarkastajalle, joka hetken päästä väänsi naamansa epämiellyttävään virneeseen. "Ei, mitä nyt?!" "Olette olleet yhden päivän luvatta maassa." "MITÄÄÄÄÄHH!?!?"

Indoihin tullessa täytyy ostaa turistiviisumi, joka antaa luvan pysyä maassa korkeintaan kuukauden verran, eli 30 päivää. Me saavuimme maahan iltamyöhällä 27.4 ja lentomme pois lähtisi 27.5, eli nopealla laskulla viipyisimme maassa kuukauden verran. Australian puolella lentokentällä meidän lentolippumme tarkistettiin ja kaiken piti olla kunnossa. Olisi pitänyt olla tarkempi ja laskea päivät kalenterin kanssa monta kertaa, ennen kuin lyötiin lähtöpäivä lukkoon. Kalenterin mukaan olimme viipyneet Indonesiassa siis 31 päivää, eli yhen päivän "laittomasti". Tästä syystä meidät vietiin jonkinnäköisen kenraalin luokse, joka luojankiitos oli nuori ja ystävällinen tyyppi. Hän selitti meille käytännöistä ja oli myös pahoillaan tilanteesta, koska kyse oli väärinkäsityksestä ja ainoastaan yhdestä hemmetin päivästä. Edessämme kiilui paperi, jossa oli sakkojen summa 200 000 IDR per lärvi. Siinä vaiheessa meinas päästä itku. Noh, ei se auttanut kun palata JÄLLEEN alkuun ja sinne hemmetin automaatille ja turvatarkastuksen läpi ja ja ja......

Päästiin kuin päästiinkin koneeseen kaiken säätämisen ja rahanmenon jälkeen, vihdoin kotimatka pystyi alkamaan! :) Ensimmäinen pysäkkimme oli Hong Kong, jonne neljän tunnin matka meni nopeasti elokuvia katsellen. Siellä odoteltiin seuraavaa lentoa jääkylmän ilmastoinnin alla noin kolme tuntia, jonka jälkeen matka jatkui kohti Frankfurttia. Lentoaikamme oli 12 tuntia, joka taittui suht kivuitta "nukkuen", syöden, elokuvia katsellen, syöden ja vieläkerran syöden :D Frankfurttiin saavuttiin aamu kuuden aikaan persukset puuduksissa ja päänupit hieman jumissa. Nyt oltiin jo NIIIN lähellä, mutta siltikin liian kaukana. Oli inhottavaa odotella kuusi tuntia kentällä väsyneenä tietäen, että Suomi olisi vain kahden tunnin lentomatkan päässä. Puolilta päivin lastattiin Finnairin kone matkustajilla ja oli outoa, kun suurinosa ihmisistä puhui Suomea! :D Lentoemännillekin puhuttiin aluksi englantia, koska olimme siihen tottuneet, eikä aivot oikein sisäistäneet vielä sitä asiaa, että pian olisimme ihan oikeasti Suomessa :)

Kun koneen kapteeni kuulutti, että pian aloitamme laskeutumisen alkoi kädet hikoamaan ja vatsassa perhoset innoistuivat enemmän kun koskaan. Lähestulkoon juosten menimme laukkuhihnalle ja kappas, meidän laukut tulivatkin ensimmäisten joukossa! *Rumpujen pärinää* Ovet avautuivat ja siellähän odotteli tuttuja naamoja! M hyppäsi ensimmäisenä rakkaimman ystävänsä kaulaan ja molemmat taisivat herkistyä tilanteesta aikalailla, varsinkin siinä vaiheessa kun M ja hänen tuorein kummityttönsä kohtasivat ekan kerran pitkän odotuksen jälkeen :') A:n isosisko oli myös vastassa ihmettelemässä meidän ruskeita kasvojamme ja veljensä semi-pitkäksi hurahtanutta tukkaa :D

Nyt onkin ensimmäinen viikko hurahatanut ohi ja sopeutuminen takaisin arkeen on tapahtunut yllättävän helposti. Aluksi paluu Suomeen tuntui pelottavalta ajatukselta, mutta ehkä toi 8kk ei ollutkaan loppujenlopuksi niin pitkä aika, että sitä olis kerennyt unohtamaan tai muuttumaan mitenkään radikaalisti. Kotka on yhä ihan sama paikka ja tuntuu kuin lähtiessä päälle painettu ”pause” olisi nyt vai laitettu takaisin ”playlle”. Kovasti ollaan kavereita treffailtu, kahvia imailtu ja kuulumisia vaihdettu.

Kummin-kulta <3

Mikä sävyero?

Suloisin olento mitä maa päällään kantaa <3

On sitä myös saatu ihan ”oikeitakin” asioita hoidettua. Vuokrakämppää käytiin katsomassa ja se näytti TÄYDELLISELTÄ! Sisään päästään muuttamaan kesäkuun puolessa välissä, sitten kun pienoinen remppa on valmis. Ei malta odottaa. Ja koska reissuun lähtiessä myytiin lähestulkoon kaikki kamat, niin nyt ollaan sitten tehty listaa tarvittavista tavaroista ja osa jopa keretty jo hankkimaankin :D Oli kyllä oikea veto myydä vanhat rojut pois, koska mikään ei ole sen hauskempaa, kuin  että pääsee muuttamaan uuteen luukkuun ja sisustaa sen täysin uusilla tavaroilla.

Eka viikko majailtiin mökillä.

Ja syötiin tuttuja Suomalaisia ruokia, tottakai! :D

A sai työpaikan hoidettua, joten palaset alkavat loksahtelemaan kohilleen. Nyt ei tarvisi sitten muuta kuin motivaatiota käydä siellä töissä :D HEHHEH!

Blogista luopuminen tuntuu kovin haikealta, joten suunniteltiin, että yritetään pitää blogia elossa edes viikottaisilla posteilla, jos teitä lukijoita nyt yhtään tämä tylsä ja arkinen elämä kiinnostaa. Vaikka tarinaa ja turinaa ei niinkään olisi, niin yritetään postailla jonkinlaisia kesäisiä kuvia iloksenne :)

Monet ovat kyselleet reissun aikana, että millaisilla kameroilla me olemma kuvia räiskineet, joten tässä teille siihen vastaus:

• Canon 7D järjestelmäkamera
• Canon 450D pikkujärkkäri
• Casio exilim EX-G1 (veden ja iskun kestävä rakkine)
• GoPro HERO2 
• iphone 3GS

Järkkäreihin löytyy läjä linssejä joilla on katettuna aikalailla polttovälit laajasta pitkään :D

• Sigma 10-20mm F4.0-5.6 EX DC HSM
• Tamron SP AF 17-50mm f/2.8
• Sigma 30mm F1.4 EX DC HSM
• Sigma 70-200mm F2.8 EX DG HSM

Eipä tässä sen kummempaa. Maanantaina molemmat aloittaa työt ja oravanpyörä on valmis jälleen pyörimään :D Jospa nämä ilmat tästä paranisi, niin pääsisi kunnolla nauttimaan Suomen kesästä!

-A&M