No mutta TERVE!
Pitkän ja jännittävän odotuksen jälkeen tuli vihdoin
sunnuntai ja meidän oli aika aloittaa kotimatka. Hyvästeltiin hotellin ystävällinen henkilökunta sekä muut ystävämme hotellilta. Oli hieman outoa, kun molemmat todella tahtoivat kiittää ja hyvästellä työntekijät ja jäi jopa harmittamaan, kun erästä naistyöntekijää ei keretty enää näkemään. Tästä voikin jokainen päätellä, miten hyvä ja positiivinen fiilis meille paikasta jäi :)
 |
VIIMEINEN ATERIA! |
 |
VÄHÄ alkupalaa :D |
 |
M:n grillattu tonnikalapihvi paistetuilla perunoilla ja valkosipulikasviksilla OMNOM. Paras ruoka mitä 8kk reissun aikana tuli syötyä :D |
Hyvästien jälkeen tilattiin taksi, heitettiin tavarat paksiin ja lähdettiin huristelemaan lentokentälle. Mittaritaksilla päästiin kolme kertaa halvemmalla kuin tullessa, jolloin käytössämme oli ns. pimeä taksi. Lentokentälle saavuttuamme lampsittiin ensimmäiseksi turvatarkastuksen läpi ja luovutettiin laukut
ruumaan. Tähän asti kaikki oli mennyt aivan niinkuin ennenkin, eli ongelmitta,
mutta sitten...
Meillä oli tiedossa, että Indonesiasta poistuessa
joutuu maksamaan lentokenttäveron, jotta maasta pääsisi pois - toimintahan on tunnetusti kieroutunutta. A muisteli summan olevan 50 000 IDR:n hujakoilla ja siihen olimme varautuneet. Leukamme
kuitenkin loksahti maahan saakka, kun virkailija kertoi summa olevan 150 000
IDR PER NENÄ! "Anteeks mitä?!" Ennen maahan tulemista piti maksaa
rahaa ja nyt vielä sieltä poistuessakin aivan älytön summa. Hetken kiroiltumme
suuntasimme takaisin alkuun, eli kadulla sijaitsevalle automaatille ja jälleen
turvatarkastusten läpi, huoh. Rahat luovutettiin hammasta purren ja vihdoin
päästiin jatkamaan eteenpäin passintarkastukseen...
Passit annettiin tarkastajalle, joka hetken päästä
väänsi naamansa epämiellyttävään virneeseen. "Ei, mitä nyt?!"
"Olette olleet yhden päivän luvatta maassa."
"MITÄÄÄÄÄHH!?!?"
Indoihin tullessa täytyy ostaa turistiviisumi, joka
antaa luvan pysyä maassa korkeintaan kuukauden verran, eli 30 päivää. Me
saavuimme maahan iltamyöhällä 27.4 ja lentomme pois lähtisi 27.5, eli nopealla
laskulla viipyisimme maassa kuukauden verran. Australian puolella lentokentällä
meidän lentolippumme tarkistettiin ja kaiken piti olla kunnossa. Olisi pitänyt
olla tarkempi ja laskea päivät kalenterin kanssa monta kertaa, ennen kuin
lyötiin lähtöpäivä lukkoon. Kalenterin mukaan olimme viipyneet Indonesiassa
siis 31 päivää, eli yhen päivän "laittomasti". Tästä syystä meidät
vietiin jonkinnäköisen kenraalin luokse, joka luojankiitos oli nuori ja
ystävällinen tyyppi. Hän selitti meille käytännöistä ja oli myös pahoillaan
tilanteesta, koska kyse oli väärinkäsityksestä ja ainoastaan yhdestä hemmetin
päivästä. Edessämme kiilui paperi, jossa oli sakkojen summa 200 000 IDR per
lärvi. Siinä vaiheessa meinas päästä itku. Noh, ei se auttanut kun palata
JÄLLEEN alkuun ja sinne hemmetin automaatille ja turvatarkastuksen läpi ja ja
ja......
Päästiin kuin päästiinkin koneeseen kaiken säätämisen
ja rahanmenon jälkeen, vihdoin kotimatka pystyi alkamaan! :) Ensimmäinen
pysäkkimme oli Hong Kong, jonne neljän tunnin matka meni nopeasti elokuvia
katsellen. Siellä odoteltiin seuraavaa lentoa jääkylmän ilmastoinnin alla noin
kolme tuntia, jonka jälkeen matka jatkui kohti Frankfurttia. Lentoaikamme oli
12 tuntia, joka taittui suht kivuitta "nukkuen", syöden, elokuvia
katsellen, syöden ja vieläkerran syöden :D Frankfurttiin saavuttiin aamu kuuden
aikaan persukset puuduksissa ja päänupit hieman jumissa. Nyt oltiin jo NIIIN
lähellä, mutta siltikin liian kaukana. Oli inhottavaa odotella kuusi tuntia
kentällä väsyneenä tietäen, että Suomi olisi vain kahden tunnin lentomatkan
päässä. Puolilta päivin lastattiin Finnairin kone matkustajilla ja oli outoa,
kun suurinosa ihmisistä puhui Suomea! :D Lentoemännillekin puhuttiin aluksi
englantia, koska olimme siihen tottuneet, eikä aivot oikein sisäistäneet vielä
sitä asiaa, että pian olisimme ihan oikeasti Suomessa :)
Kun koneen kapteeni kuulutti, että pian aloitamme
laskeutumisen alkoi kädet hikoamaan ja vatsassa perhoset innoistuivat enemmän
kun koskaan. Lähestulkoon juosten menimme laukkuhihnalle ja kappas, meidän
laukut tulivatkin ensimmäisten joukossa! *Rumpujen pärinää* Ovet avautuivat ja
siellähän odotteli tuttuja naamoja! M hyppäsi ensimmäisenä rakkaimman ystävänsä
kaulaan ja molemmat taisivat herkistyä tilanteesta aikalailla, varsinkin siinä
vaiheessa kun M ja hänen tuorein kummityttönsä kohtasivat ekan kerran pitkän
odotuksen jälkeen :') A:n isosisko oli myös vastassa ihmettelemässä meidän
ruskeita kasvojamme ja veljensä semi-pitkäksi hurahtanutta tukkaa :D
Nyt onkin ensimmäinen viikko hurahatanut ohi ja
sopeutuminen takaisin arkeen on tapahtunut yllättävän helposti. Aluksi paluu
Suomeen tuntui pelottavalta ajatukselta, mutta ehkä toi 8kk ei ollutkaan
loppujenlopuksi niin pitkä aika, että sitä olis kerennyt unohtamaan tai
muuttumaan mitenkään radikaalisti. Kotka on yhä ihan sama paikka ja tuntuu kuin
lähtiessä päälle painettu ”pause” olisi nyt vai laitettu takaisin ”playlle”. Kovasti
ollaan kavereita treffailtu, kahvia imailtu ja kuulumisia vaihdettu.
 |
Kummin-kulta <3 |
 |
Mikä sävyero? |
 |
Suloisin olento mitä maa päällään kantaa <3 |
On sitä myös saatu ihan ”oikeitakin” asioita hoidettua.
Vuokrakämppää käytiin katsomassa ja se näytti TÄYDELLISELTÄ! Sisään päästään
muuttamaan kesäkuun puolessa välissä, sitten kun pienoinen remppa on valmis. Ei
malta odottaa. Ja koska reissuun lähtiessä myytiin lähestulkoon kaikki kamat, niin
nyt ollaan sitten tehty listaa tarvittavista tavaroista ja osa jopa keretty jo
hankkimaankin :D Oli kyllä oikea veto myydä vanhat rojut pois, koska mikään ei
ole sen hauskempaa, kuin että pääsee
muuttamaan uuteen luukkuun ja sisustaa sen täysin uusilla tavaroilla.
 |
Eka viikko majailtiin mökillä. |
 |
Ja syötiin tuttuja Suomalaisia ruokia, tottakai! :D |
A sai työpaikan hoidettua, joten palaset alkavat
loksahtelemaan kohilleen. Nyt ei tarvisi sitten muuta kuin motivaatiota käydä
siellä töissä :D HEHHEH!
Blogista luopuminen tuntuu kovin haikealta, joten suunniteltiin,
että yritetään pitää blogia elossa edes viikottaisilla posteilla, jos teitä
lukijoita nyt yhtään tämä tylsä ja arkinen elämä kiinnostaa. Vaikka tarinaa ja
turinaa ei niinkään olisi, niin yritetään postailla jonkinlaisia kesäisiä kuvia
iloksenne :)
Monet ovat kyselleet reissun aikana, että millaisilla kameroilla me olemma kuvia räiskineet, joten tässä teille siihen vastaus:
- Canon 7D järjestelmäkamera
- Canon 450D pikkujärkkäri
- Casio exilim EX-G1 (veden ja iskun kestävä rakkine)
- GoPro HERO2
- iphone 3GS
Järkkäreihin löytyy läjä linssejä joilla on katettuna aikalailla polttovälit laajasta pitkään :D
- Sigma 10-20mm F4.0-5.6 EX DC HSM
- Tamron SP AF 17-50mm f/2.8
- Sigma 30mm F1.4 EX DC HSM
- Sigma 70-200mm F2.8 EX DG HSM
Eipä tässä sen kummempaa. Maanantaina molemmat aloittaa työt ja oravanpyörä on valmis jälleen pyörimään :D Jospa nämä ilmat tästä paranisi, niin pääsisi kunnolla nauttimaan Suomen kesästä!
-A&M